(Tähyävät ovea kohti. Ovi aukenee hiljaa, Käpsä, keski-ikäinen, pienenläntä ja lipevä mies pistää varovaisesti päänsä sisään oven raosta.)
KÄPSÄ. Onko aika otollinen? Oletteko yksin täällä?
JOUTO. Aivan yksin. Käy vain sisään, Käpsä-veikko!
KÄPSÄ. Terve veljet, terve veljet! Onko varma, ettei kuule seinät, katot?
KULLERVO. Varma, varma! On kai salainen sana, tärkeäkin…?
KÄPSÄ (puolittain kuiskaten). Ylen tärkeä sanoma. Ujunoff on kohta täällä. Tuossapaikassa! Sata miestä aseellista rientääpi hänen keralla.
JOUTO. Meidänkö miestä?
KÄPSÄ (matkasten). Meidän miestä! Meidän miehet on kotona. On myös sana saatettu heille, että kaikki kokoontuvat täällä teidän pirtillänne. — Mutta Ujunoffill' on omansa, Vennään veljet kerallansa.
JOUTO (iloiten). Saa tästä punaiset päivät, riemun päivät, remun päivät! (Käsillään tehden liikkeen). Kellistetään kerran Karhu!,
KULLERVO. Painitahan otson paini!