KÄPSÄ. Hiljaa, hiljaa! Ettei kuule Karhun pennut. Haistaako jotakin
Karhu?
JOUTO. Ei niin hiiren pihausta. Karhu täysin meihin luottaa, meille puhuu puuhistansa… ei hän mitänä tiedä.
KÄPSÄ. Kas se hyvä, oikein hyvä. (Kuiskaten.) Käski Ujunoff sanoa, ett' ois oikein somasti, jos ois naiset nauratella saanut iltansa iloksi — itse sekä toverit toiset. Ois kylältä käskettävä…
KULLERVO (naurahtaen). Vai jo naista naurattelis. Tuulikiss' ois tuulen tyttö Ujunoffille iloksi…
JOUTO (närkästyen). Tuulikissa! Hänt' en anna. Tuuli mun on mielitietty.
KULLERVO. Älä turhia turise! Täss' ei auta! Asiaa avittaa tulee. Ja kenpä sen sinulle sanoi, ettei Tuulikki tutustu mielellänsä Vennään mieheen. Vieras maistuu makeemmalta.
JOUTO (vähän alistuvasti). Ehkä löytyypi muitakin. Katsotahan, koitetahan…
KÄPSÄ. Mie vielä kylälle pyörrän… tuon muutaman tullessani häilähtelevän hamosen. Terve vaan näkemiin, veljet. (Menee.)
JOUTO. Juokse, juokse! Väleen joudu myös takaisin!
KÄPSÄ (ovessa). Tuossa paikass' oon takaisin.