JOUTO (viitaten vas. olevaan oveen). Tuoll' on nyt Karhu aljunamme salpain vankkojen takana. Hei, orjien isäntä, miltäs maistuu lainan maksu! Saat nyt saada korkoin kanssa! Varo vaan, Orma, ettei karkaa kaitsettavasi.
ORMA. Näettehän, että vahdin.
KULLERVO. Yksi vain livisti lintu. En ymmärrä vieläkänä, mihin häipyi
Heljä yöllä?
JOUTO. Miten pääsi, sit' en tiedä, mutta minne, sen tajuan. Koettaa tietysti saattaa sanoman Kovakselle.
ORMA (hiljakseen). Silloin täst' on leikki poies. Uskokaa kun sanonkin: hyvää täst' ei meille koidu.
KULLERVO. Tee sinä tehtäväs vainen, sull' ei muita mukinoita. Ja muista: (tehden kädellään vastaavan liikkeen) nuoran jatko oot orressa, jos vain Karhun karkuun lasket!
(Kullervo ja Jouto menevät ulos.)
ORMA (päätään puistellen). Jaa jaa. Saapa nähdä, mik' on loppu. Ylen on pitkälle menty. (Huokaisee.)
KARHU (kolkuttaa vas. sivuovea sisäp.) Orma! Kuuletko, Orma!
ORMA (hämmentyen). Hst! Kuulen, mutta en uskalla kuulla…