KARHU. Varjelkohon Kaikkivalta! (Vetäytyy pois.)
Ulkoa alkaa kuulua melua. Ujunoff ja eräitä toisia ryssiä tulee ryöstösaalista kantaen. Siinä on taljoja, vaatteita, metalliesineitä y.m.s.
UJUNOFF. Ah, Orma, vanha mieshi! Katsho sie vaan Karhua! A vot myö kjulassa kjäväsimme, rigas kjula, julen on paljo shaalihia, on kalua kaigenlaista. Ei juoshut huggahan hurme, joskin kaatui joitakuita. (Sylkäisten) Naplivaitj! Karhull' on angarat voimat, monda magasi maassa mieshtä, jennenguin nuorih giinnih shaatih. —
TUULIKKI (tulee sisältä).
UJUNOFF. Ah, sinä gorea tjyttö! Jo oli igävä miulla Tuulikkia tjyttöstäni. (Noppaa vyötäisiltä Tuulikkia ja paiskaa poskelle suutelon. Tuulikki on vähän hämillään, mutta sallii sen tapahtua.)
TUULIKI. Olen pirtin puhastanut, ett' ois urhoilla tiloa, vierahilla liiatenkin.
UJUNOFF. Vot se on hjuva, oigein hjuva! Tuulikkini, saamme taas illalla iloita. — (Päätään osottaen) A piäss' on vjähän raaskas paino, kova myös ollut on urakka, tuoppas oltta miesten juoda!
TOINEN RYSSÄ. Vot, vot, tuo olutta saavillinen! Julen on aangara jano.
TUULIKKI (lähtien). Vielä on pieni tynnörillinen olutta. Tuon sen.
Sitten kaikk' on lopussa.
UJUNOFF. Tjaa — on pandava uudet olvet. A nyt tuo välehen vjähän, koht' on kieli kidassa kiinni!