ORMA (kuullen pirtistä ääniä). Hyvästi, hyvästi, Luojan haltuun!
(Rientää vahtipaikalleen. Kullervo, Jouto ja
Ujunoff tulevat pirtistä.)
KULLERVO. No mihin joutui ämmänkääkkä!
ORMA. Mihin lie hoippunut siitä; en tullut kysyneheksi.
KULLERVO. Samapa tuo. Vaikka olisi saanut nyt olla näkemässä Karhun rakki, kuinka ulvoo Otso itse. — Ota pois ovelta pönkä!
ORMA (kysyvästi katsoen). Pönkä poisko… miksi sitten?
KULLERVO. Sittenpä saat senkin nähdä. No!
(Orma ottaa pöngän ja avaa oven. Kullervo, Jouto ja pari muuta miestä menevät koppiin ja tuovat köysiin sidotun Karhun esille. Karhu jäykkänä, pystypäisenä. Orma vetäytyy nurkkaan.)
UJUNOFF. Vot, vot, karhundantshuttajat! Shaakaapas otukseen hengi, jotta hjuppis ilokshemme! (Nauraa raa'asti.)
KULLERVO (pilkallisesti). Tanssi nyt Kalevan tanssi, oikein Ukon uhritanssi meidän mielemme ratoksi — saat olutta siemauksen!