JOUTO (samoin pilkallisesti). Saatpa niinkin! Hypi, hypi, niinkuin hyväkin hullu-heikki, niinkuin me ennen sinun eessäsi leiskuimme. Nyt on tullut vuoron vaihto. Meilt' on poissa kaulanauhat, sinull' on hamppuset käädyt. (Osottaa köyttä Karhun kaulan ympärillä.)
KARHU (vaikenee täydellisesti).
KULLERVO. Jäätyikö kieli kitaan kiinni! Tais' olla pakkanen pieni yöteloilla kuulun Karhun.
KARHU (vaikenee yhä).
UJUNOFF. A keksinpä mie kjeinon hjuvan, millä pienet lustit saadah! (osottaen Karhua) Sidotah tshort seinäh giinni… vot siull oiva ambutauluh! A nyt pannah gilba, kuka on tarkin nuolen tjerävän ambumises! Kuka tapaapi lähemmä, a ilman ettei reigää tule.
KULLERVO. Ohoh! Se on oiva tuuma… ehkä tepsivi muutakin. (Komentavasti huutaa pihalle) Miehet, uhrihongan utareihin Karhu kiinni kytketähän!
(Pari miestä tulee sisään.)
KARHU (mahtavasti). Katalat, maanpetturit kurjat kiroon!
JOUTO. Ähäh! Jopa joutui kelloon ääni!
KULLERVO. Sano nyt ensiksi meille, millä toimin kulkee Kovas — ja missä?