KARHU (ei vastaa).
KULLERVO (viekkaasti). Voimme säästää me henkesi, rauhassa saat täältä mennä, jos lupaat ja luovutat meille kaikki maas' ja mantus'.
KARHU. Orjille — en ikinä!
KULLERVO. Kas, kas! Orjille, sanoitko? Muka itse teit vapaiksi meidät, vertaisiksesi mairotit.
KARHU. Orja orjana kuoleekin! Sit' ei voi vapaaksi tehdä… liian kehno, huono aines. Vasta täysin sen tajuan.
KULLERVO. Varo! Henkesi on käsissämme! Toki säästämme sen, jos vain vannot ja vakuutat luopuvasi kaikesta… ettet ilmoisna ikänä tule enää näille maille. Et itse etkä myöskään muita laita.
KARHU. Minä tulen! Viekää kaikki, viekää henki! Tulen kuin taivahan vasama tuolta puolen tuonelankin! Maankavaltajat kaadan! Nousee uusi, uljahampi Kalevan kantaheimo! Kasvaa kansa valkeampi, suku suurempi sukeaa, jok' ei vieraita kumarra, petä peltoja isien!
JOUTO (kiusoittavasti). Kynnet poikki kuulun Karhun! Viekää puuhun pilkaksemme!
Miehet vievät Karhun ulos. Kullervo, Jouto ja Ujunoff
katselevat peräovelta.
UJUNOFF (Kullervolle) Ah, sie viisas, jylen viisas olet tavarish. Da nyt on Karhu gaatomailla. A, kuka ensimäiseks ambuu?