KULLERVO. Kunnia se vierahalle. Anna mennä vaan!
UJUNOFF (tähdäten jousella). Katsotah, mie hiukset puuhun naulaa!
(Laskee nuolen, joka vähän haavoittaa Karhun päätä.)
UJUNOFF. Tshort pergeleh, naarmun teki!
JOUTO (ihastuksissaan). Kas, hyvin Ujunoff tähtäs, hyvin! Laske toinen rintaluihin?
KULLERVO. Varro veikko! Oikeus on omaisilla Karhun peijaisten pitohon. (Singauttaa nuolen. Kuuluu Karhun parahdus. Kullervo kerskuen.) Siihen suistui suuri Karhu.
UJUNOFF. Äsh, tshort, välehen päästit, kovin välehen. Loobetit jo hubin meiltä… oisi shietänyt enembi. (Sylkäisee kiukuissaan.) Tshort! (Joudolle) A sie harooshi olet tavarish, etshi doinen ambudauluh!
KULLERVO (Lyöden Ujunoffia olalle). Huoli tuosta Vennään veikko. Aika pirttiin astella jo peijaismaljat pohjaan juomaan. Ujunoff, sa uljas poika, tule kuin isäntä tänne! (Avaa oven Ujunoffille)
UJUNOFF. Kiidos, kiidos! Hjuva, hjuva, tavaarish. A hjuvat olvet Karhun olvet, da hjuvat tytöt Shuomen tytöt! A konsanaan ei eroan Vennään ja Shuomen tavarish!
(Menevät pirttiin.)
ORMA (hiipii esille mielipuolena, ja lyyhistyen lattialle purskahtaa rajuun hullun nauruun.)