— Viisi minuuttia … viisi minuuttia! — kaikui kaikkialta.
Puheenjohtaja soittaa:
— Istunto lakkautetaan viideksi minuutiksi.
KAHDEN TULEN VÄLILLÄ.
Muutamia päiviä on jo sanomalehdissä kiertänyt huhuja ministerimuutoksesta. Eräs salkku saa uuden isännän, koska vapaamielinen puolue on suuresti suuttunut nykyiseen ministeriin. On mahdotonta häntä enää kannattaa. Kulunkiarviokeskustelun aikana hän oli esiintynyt niin, että menetti kaiken luottamuksen.
Ja jos siitä oli vilkas ajatustenvaihto valtiopäiväin käytävissä ja klubissa, niin mitä sitte ministeriössä! Meneekö "hän" ja kuka tulee hänen sijaansa? Sitä tahtoisi tietää pieni ja suuri virkamieskunnassa.
Ministerineuvos Alfons Szecsödyn toimistossakin siitä keskustellaan. Tämä toimisto on merkillinen paikka. Siellä voi saada paraimpia sikareja, parainta luumuviinaa ja tuoreimpia juoruja, jonka vuoksi on hyvin käsitettävissä se virallinen into, millä tässä hauskassa toimistossa kävivät neuvokset, sihteerit ja jotkut semmoiset koncipistitkin, joita herra ministerineuvos suvaitsi kutsua pienelle — "pakinalle".
Kello yhdentoista ja kahdentoista välillä pidetään siellä säännöllisesti kokouksia, joissa virtaa luumuviina ja sujuu pakina ministeriötä koskevista ja koskemattomista asioista, viimeisestä premieeristä, odotettavista nimityksistä, jonkun virkaveljen hairahduksesta (hyvin suosittu puheenaine!), uusimmasta avioerojutusta, kaikki höystetty ahkerasti kokoon kerätyillä pienillä skandaalijutuilla. Kieltämätöntä on, että nämät tunnit kaikille osanottajille olivat virkatunneista hauskimmat. Vähemmän hauskoja ne tietysti olivat niille asiallisille, jotka näitten "pakinain" aikana kärsimättömyydellä vartoivat herra ministerineuvoksen etuhuoneessa ja pöyhkeältä vahtimestarilta saivat sen tiedon, että siellä sisällä pidetään neuvottelua. Se heistä, joka oli hienommalla haistimella varustettu, saattoi neuvottelujen perästä huomata väkevää luumuviinanhajua herra ministerineuvoksen huoneessa, vaikkei ministeriön eikä esittelijän toimialaan kuulunut väkijuoma.
— Tuleeko todellakin Csetnekistä uusi esimiehemme? — kysyi muuan koncipisti, joka, ollen kamariherra, sen perusteella oli päässyt "neuvotteluun" osalliseksi.
— Tiedän sen varmaan — vastasi eräs osastoneuvos. — Minulla on tuttavuuksia, se tietäkää, ja jokaisen henkilömuutoksen minä voin ennustaa neljäkolmatta tuntia aikaisemmin kuin kukaan muu.