Isä kavahtaa ylös.
— Senkötähden itket, Lilla?
Ja samassa astui hän kehtoni ääreen, otti minut siitä ja vei äidin luo, jonka kasvoista rakkaus, rakkaus loisti vastaani. Voi, kuinka lempeät äitini silmät ovat! Sellaista katsetta ei vielä kukaan ole minuun luonut.
Isä likisti minua rintaansa vastaan, lausuen:
— Rakas tyttöni!
Ja sitte hän suuteli minua suutelemistaan, niin että hänen partansa minua kutkutteli ja pisteli, josta purskahdin kovaan itkuun.
— Tukehutathan raukan — sanoi äiti — antakaa tänne!
Ja minä laskettiin hänen viereensä siniselle silkkipeitteelle.
Äiti katsoi minuun kauan — kauan. Herkesin itkemästä.
— Oletko onnellinen? — kysyi äiti. Isä suuteli äitiä.