— Lilla, mikä sinua vaivaa? — kysyy hän pelästyneenä ja astuu sängyn viereen. — Mitä näenkään, sinä itket? Herran tähden, tämä mielenliikutus nykyisessä tilassasi saattaa käydä vaaralliseksi.
Äiti ei vastaa, nyyhkytys hiljenee, vain silloin tällöin syöksähtäen esiin povesta huokaukseen yhdistyneenä.
— Miksi itket, kultaseni? — kysyy isä huolestuneena. — Sano!
Mutta äiti ei sano.
Isä kyselee kyselemistään, lempinimiä käyttäen, vastausta saamatta.
Isoäiti astuu huoneesen ja osoittaa hämmästystä, nähdessään kyyneliä äidin silmissä.
— Olen joutua epätoivoon, — sanoo hänelle isä. — Lilla ei tahdo ilmoittaa minulle syytä murheesensa.
— Ja sinä et sitä arvaa? kysyy isoäiti.
— En.
— Ethän ole vielä suudellut tyttöäsi.