— Miksikä ei voisi häntä siihen pakoittaa? Pieni pakko ei ole koko maailma. Ja hallituksen käytettävänä on kaikenlaiset keinot.
— Hallituksen ei mielestäni pitäisi sekaantua siihen… Se ei ole sen velvollisuus… Pysyköön se puolueettomana!… Mutta käytäköön asiaan yksityisesti, seuraelämässä. Koettakaamme ystävyydellä, lempeydellä saattaa tuttaviamme nimeenkin nähden liittymään kansallisuuteemme, johon he jo kieleltään ja kasvatukseltaan kuuluvat! Karttakaamme kaikkea väkivaltaa. Tuli ja rauta synnyttävät vastavaikutusta. Minä olen Deákin ja Eötvösin oppilas. Unkarilaisuutta, isänmaallisuutta ilman chauvinismia! Maltillisella, järkevällä politiikillaan he ovat enemmän hyödyttäneet yhteensulattamista kuin nuot tahdittomat, jotka jokaisesta härjänsilmästä tekevät elefantin…
Kärsimättömästi väitti siihen Ösfalvy, että hansikoitulla kädellä ei voi mitään tulosta saavuttaa. Hän oli kyllä jo yrittänyt hyvällä saada alaisiaan virkamiehiä nimensä muuttamaan, olipa heille suositellut mitä kauniimpia unkarilaisia nimiä, mutta ei yksikään ollut siitä välittänyt. Kaikilla on millä mikäkin syynsä nimensä pysyttämiseen.
Pfefferkornin isä on teurastaja ja ukko on sangen ylpeä nimestään. Hän suuttuisi poikaansa, jos tämä heittäisi sen nimen, jota härjät ja vasikat niin pelkäävät.
Petrovics pelkää että häntä sanottaisiin viidenkymmenen kreutzerin unkarilaiseksi ja tehtäisiin pilkan esineeksi. [Nimenmuuttamis-hakemukseen Unkarissa on pantava 50 kreutzerin leimamerkki. Suoment. muist.]
Schnabel ei saata muuttaa nimeään, sillä hän odottaa perintöä erään tätinsä jälkeen, joka asuu Wienissä, saksalainen syntyään. Tekisi hänet perinnöttömäksi.
Zinober vastustaa periaatteen kannalta nimenmuutosta. Mitä hyötyä siitä olisi? Voihan olla hyvä unkarilainen saksalaisellakin nimellä.
Hlavacsek loukkautui Ösfalvyn ehdotuksesta. Eikö hän tiedä, että
Hlavacsek on vanha unkarilainen aatelissuku? Hlavácsi Hlavacsek? Ja
aatelisnimeä ei saa muuttaa, ei sitä tee ylimystökään. Hlavácsi
Hlavacsek seuraa ylimystön esimerkkiä.
Dimitriulle oli Ösfalvy ehdottanut "Dömötör" tai "Demeter". Uusi nimikin alkaisi D'llä; ei tarvitsisi paitoja uudestaan merkata. Mutta Dimitriu ei taipunut kumpaiseenkaan. Hän tuntee itsensä rumanilaiseksi, tahtoo pysyä rumanilaisena, eikä hänen esimiehellään eikä kenellä muullakaan ole mitään tekemistä hänen nimensä kanssa.
Kraplovácz on rakastunut erääsen slovakkilaiseen neiteen, jonka isä on panslavisti. Jos muuttaisi nimensä, menettäisi tytön, joka on sekä sangen varakas että sangen kaunis.