Hän kysyy tuntehikkaasti, alentaisiko se heidän rakastettua esimiestään, jos he ottaisivat hänen nimensä? Olkoon vakuutettu, että he tulevat sitä kunnioittamaan ja ylpeydellä käyttämään.
— Senpä kyllä uskon… Osfalvyn nimeä saattaakin ylpeydellä käyttää… Mutta herrat eivät saa sitä nimeä ottaa… Minä kiellän sen… Valitkaa huomisillaksi toinen nimi!
Seuraavana päivänä otettiin asia puheeksi paikkakunnan sanomalehdessä, vieläpä Ösfalvylle sangen mielistelevässä muodossa. Lehti esiin toi sen toivomuksen, että Ösfalvy ei asettaisi esteitä tämän isänmaallisen aikomuksen toteuttamiselle ja että hän käsittäisi sen jalon tarkoituksen, mikä on johtanut hänen alaisiaan virkamiehiä, kun he ovat yhdistäneet isänmaallisuuden kunnioitukseen esimiestään kohtaan.
Mutta niin ei totta tosiaan rouva Jolánta Ösfalvy, omaa sukua Veéry, asiaa käsittänyt. Että Hlavacsekeista, Pfefferkorneista y.m. tulisi yhtä monta Ösfalvya; että hänen, todellisen Ösfalvyn jälkeläisten kanssa istuisi samalla koulupenkillä vale-Ösfalvyn lapsia; että hän itse, todellinen rouva Ösfalvy, olisi pakoitettu kaupungin perhepiireissä seurustelemaan ehkä puolen tusinan talmi-Ösfalvyn rouvan kanssa ja että yhden sukupolven jälkeen vale-Ösfalvyjakin pidettäisiin todellisina Ösfalvyina, ehkäpä, jos heidän jälkeläisensä sattuisivat köyhtymään, mutta talmilaiset rikastumaan, joku näistä vielä pestaisi todellisen Ösfalvyn palvelijakseen tai kyökkipiiakseen, — sehän olisi kauheata!
Rouva Ösfalvy heitti raivoissaan sanomalehden lattiaan ja alkoi soimata miestään raukkamaisuudesta, jos hän sallisi moista väkivaltaa. Onhan tuo nimenryöstö todellista rosvoilua! Jóska Sobri tai Marczi Zöld ovat vieneet vain rahaa ihmisiltä, mutta jättäneet heidän nimensä rauhaan.
Benö Ösfalvy asettui puolustusasemaan vaimonsa hyökkäystä vastaan.
Joutavia! Typeryyttä! Nuot kynäniekat osaavat vain valehdella. Jos toimittaja ei peräytä uutista, pieksää hän hänet kadulla!
Entä Kasinossa, mitenkä hänet siellä otettiin vastaan!
Siellä olivat jakautuneet kahteen puolueesen.
Toinen oli sitä mieltä, että Ösfalvy ei millään muotoa saata suostua nimenanastukseen; kärsivällisyydelläkin on rajansa.