Ösfalvy oli ilosta pakahtua. Kas siinä hänen keinonsa oivallisuus!
Pikkuisen pakkoa vain!
Hän kiitti heitä heidän kauniista aikeestaan ja lupasi omista varoistaan suorittaa ne 50 kreutzeriä, jotka menevät jokaisen hakemuksen varustamiseen leimamerkillä. Yhtä hän vain vielä pyytää. Kirjoittakoon jokainen paperille, minkä nimen on valinnut.
— Olemme kaikki valinneet saman nimen — vastasi Kraplovácz.
— Koko virkamiehistö!
— Koko virkamiehistö!
— Ja mikähän se ihmenimi on, johon niin olette hassahtuneet? — kysyi
Ösfalvy uteliaana.
Kraplovácz vähäisen epäröi, sitte rohkaisi mielensä.
— Kunnioituksesta rakastettuun esimieheemme muutamme kaikki nimemme
Ösfalvyksi.
Rakastettu esimies oli heittää lähettiläät ulos ovesta. Olivatko he menettäneet järkensä? Mikä typeryys! Ösfalvy on vanha, ikivanha nimi ja suku. Sillä on traditsiooneja, loistava menneisyys…
Kraplovácz oli loukattu.