— Ehk'en näin miellytä Vikiäni?
— Ainakin vähemmin kuin milloin partasi on ajettu. Sillä noin sinä olet ruma.
— Ruma?
— Usko pois, sangen ruma!
— Sinä siis vaan kauneuteni tähden tulit vaimokseni?
— Epäilemättä sekin siihen vaikutti, sillä se suuresti loukkaisi turhamielisyyttäni, jos ei mieheni pitäisi paikkaansa kaunistenkin miesten joukossa.
Leo purskahtaa nauruun ja, tarttuen pöydällä olevaan käsipeiliin, katselee siihen.
— Kuuleppas, pikku puolisoni, enhän minä ole niin erittäin ruma… Päin vastoin … rupeen mielistymään itseeni… Sangen sievä poika kurkistelee vastaani tästä peilistä! — inttailee hän.
— Minulla on aivan toinen ajatus ja minä toivon, että tässä yhdessä asiassa vaimosi mieltymys sinulle on suuremmanarvoinen kuin omasi eikö niin? — vastaan mairittelevimmalla äänelläni ja lisään siihen, suloisesti hänen silmiinsä katsoen: — Mene parturille, minä pyydän, mene pian!
Tästä hellästä pyynnöstäni luulin Leon heti nousevan paikaltaan, antavan minulle pari suukkosta, tarttuvan hattuunsa ja rientävän likimpään parturilaan, palataksensa neljänneksen tunnin kuluttua maailman sileinposkisena miehenä ja polvilleen langeten lausuaksensa: "Kas niin, kultaseni, kuten olet käskenyt!"