Olen petetty!
Leo on syönyt sanansa!
Tänään aamulla käskin hänen mennä parturille sill'aikaa kuin pukeudun — hän menikin ulos — palasi myös takaisin — mutta parrakkaana! En uskonut silmiäni.
— Entä lupaus?
— Mikä lupaus? — kysyy hän viattomimmalla äänellä.
— Etkö luvannut Genuassa, tuona ihanana iltana, että ajauttaisit partasi?
— Lupasin, se on totta — vastaa hän salaisella, viekkaalla hymyllä — mutta en sitä täyttääkseni.
Olin muuttua kiveksi.
— Etkö aio pitää lupaustasi? — huudahdin suurimmalla suuttumuksella.
— Mielelläni sen tekisin — vastaa hän vähintäkään hämille joutumatta — mutta jo jonkun aikaa on hampaitani särkenyt, pelkään niitten vilustuneen. Siten käy usein niille, jotka kerran ovat tottuneet partaa pitämään, ja sentähden olen päättänyt taas kokonaan parroittua.