Leo nousi vuoteessaan istualle, tarttui molemmin käsin päähäni, katsoi minua suoraan silmiin ja kysyi sitten hymyillen:
— Sinäkö minulta tätä uhria pyydät?
— Kukas muu sitten?
— Ehkä Minka! — virkkoi Leo terävästi, verkkaisalla äänellä,
Oli kuin salama olisi iskenyt minuun — tunsin punastuvani — sydämeni sykki kovasti. Hän tietää kaikki — olin joutunut kiinni! Tahdoin irtaantua hänen käsistään, mutta hän ei laskenut, syleili minua vaan hellästi.
Sitten otti hän esiin kirjeen ja antoi sen minulle.
— Lue, nukkeni! Minä luin:
"Budapest, huhtik. 12.
Rakas ystäväni!
Varmaankin kummastelet, että häämatkasi ensimmäiseen pysäyspaikkaan, Veneziaan, saavuttuasi jo saat kirjeen minulta. En häiritsisi sinua onnellisuudessasi, ellei minulla olisi tärkeä asia ilmoitettavana. Hyväksi onneksi tiedän mihin hotelliin olet majoittuva. Siis ystäväni, lyhyesti: sinua uhkaa suuri vaara! Kas tässä sen yksinkertainen selitys: