— Mutta minun on kovasti uni.
— En huoli siitä! — huudahdin ja voimatta enää kauemmin tunteitani hillitä lankesin epätoivoissani Leon kaulaan:
— Minkätähden et enää minua rakasta? Hyvä Jumala! Mikset mua enää rakasta?
— Mistä sinä sen päätät? — kysyi hän hellästi, laskien kätensä kaulani ympäri.
— Miksi sitä kysyt, tiedäthän sen kyllä. Älä teeskentele! — vastasin soimaavalla äänellä.
Leo vaikeni hetkeksi, sitten kuiskasi hän kysyväisesti korvaan:
— Partako?
— Tietysti!
— Mikä partaani vaivaa?
— Sinä ajautit sen kerran yhdestä sanastani. Oi, silloin olit vielä sulhanen ja morsian sitä pyysi, nyt sitä rukoilee vain puoliso ja hänen rukouksistaan ei tarvitse lukua pitää!