— Eräs aavistus … oikeammin sanoen huoli vaivaa minua … jo kauan aikaa. Entä jos te rakastatte toistakin kuin minua.
— Mitä ajattelettekaan? Vain teitä — ei ketään muuta!
Ja tämän sanottuaan hän tarttuu Márthan pikku kätöseen, painaakseen sitä huulilleen. Mutta koputus ovella häiritsee hänen hankettaan. Hän hellittää äkisti kätösen.
Ja…
Jos olisin maalari ja voisin kuvata millaiseksi Jancsi Mukfalvi Mukyn naama kävi, kun hän sisäänastuvassa naisessa tunsi Rózsa Szépin, saisin varmaankin palkinnon taidenäyttelyssä.
Molemmat ystävättäret syleilevät toisiaan. Mártha esittää herra Mukyn Rózsalle, mutta Rózsa ilmoittaa sen olevan tarpeetonta, he ovat hyviä tuttuja.
Yleinen ihmettely! He ovat kaikki kolme yhteisiä hyviä tuttavia ja se tulee vasta nyt ilmi.
— Ettette, herra Muky, koskaan ole minulle mitään maininnut Rózsasta!
— Ei ole juontunut mieleeni — ankkasi hämillään kahden tulen väliin joutunut armastelija.
— Mutta ettehän minullekaan koskaan ole puhunut Márthasta — härnäilee
Rózsa.