Mutta tytöt eivät anna perään, tarttuvat hänen käteensä, toinen oikeaan, toinen vasempaan, ja, vastoin tahtoaan purskahtaen raikuvaan nauruun, alkavat raastaa häntä toiseen huoneesen.
— Pian!
— Joutuun!
— Tuskin maltan odottaa ratkaisua.
— Valinneeko hän minut?
— Mitä minusta silloin tulee? Hyppään Tonavaan!
… Kun he saapuvat viereiseen huoneesen, Muky herra —- ei ole missään! Nielikö hänet maa? Haihtuiko hän ilmaan?
Sitä emme tiedä, se vaan on varma, että hän oli kadonnut.
* * * * *
Puolen vuoden kuluttua Mártha lähti Abajdiin julkisen notariuksen rouvaksi.