Käy istumaan…
Puheenjohtajan ilmoituksia…
Hän katsoo kelloaan. Se raksuttaa … hänen sydämensä sykkii…
Puoli tuntia kuluu.
Notarius huutaa erään nimen:
— Tódor Koronghy!
Hän kavahtaa pystyyn.
Mutta istuutuu heti. Sillä hän ei ole Tódor Koronghy, vaan Ferdinand Kisfalusy. Ompa onni ettei ole unhottanut nimeään. Tódor Koronghy puhuu … hänkin on aloittelija … lausuu esikoispuheensa, kangertaen. Hän kuului oppositsiooniin ja niin hänen puolueystävänsä, vaikka puhe olikin heikko, auttoivat häntä pulasta hyvä- ja éljen-huudoilla.
Tódor Koronghy istuutuu.
Hälinää … puheenjohtaja soittaa. Huone täyttyy yhtäkkiä. Hallituspuolue tulvailee sisään kaikkialta käytävistä. Ystävärengas ympäröi hänet … edestä, takaa … sekä oikealta että vasemmalta.