Yhtä etevä kuin Topelius oli lyyrikkona ja satujen kertojana hän oli novellienkin kirjoittajana. Millä ihmeteltävällä taidolla hän Välskärin kertomuksissa loihtiikaan silmäimme eteen historiallisen ajanjakson toisensa jälkeen! Miten ilmielävänä esiintyvätkään nuo sadun ja historian henkilöt, joista toisia sydämemme pohjasta rakastamme, toisia yhtä katkerasti vihaamme, joiden ilot ja surut, riemut ja kärsimykset ovat kuin omiamme.
Topelius oli harras taiteen ja siis näytelmätaiteenkin ystävä, ja hän kirjoitti useita näytelmiä, osaksi uudemman, osaksi vanhemman ajan elämää ja henkilöjä kuvaavia. Niissäkin kuvastuu kauniina tekijälleen ominainen, valoisa usko jalojen aatteiden ja ihmisen parempien tunteiden voittoon taistelussa alhaisia viettejä ja intohimoja vastaan.
Hänellä oli ajattelijan pää ja lapsen sydän. Kieleltään hän oli ruotsalainen, sydämeltään suomalainen. Rakasta maatasi ja uhraa kaikki sen hyväksi, siinä se opetus, joka kultalankana kulkee läpi kaiken sen, mitä Topelius on kirjoittanut. Rakkaudessa hän työnsä alkoi, rakkaudessa hän sen päätti. Hän oli rauhan airut rauhattomana aikana, uupumaton sovinnon ja yksimielisyyden apostoli. Jumalanpelko ja isänmaanrakkaus olivat ne johtotähdet, joiden lempeä valo johdatti hänen elämänpurtensa halki aallokon kuohun rauhan satamaan. Se seikka, että Topelius itse niin suuremmoisella tavalla noudatti korkeita ihanteitansa, antaa hänen opetuksilleen niin vankan ponnen. Meidän on vakavasti punnittava mielessämme, mihin tämä meitä kaikkia velvoittaa, mihin meitä velvoittaa se, että kansamme, isänmaamme onneksi on syntynyt, elänyt ja keskuudessamme vaikuttanut tämä suuri runoilija ja ihminen.
Valoa lemmit ja valoa soitit, lemmellä kansasi nostit ja voitit. Sinulle kiitos ja siunaus, valon laulaja, Zachris Topelius.