[16] "Karjalaisten Sanomissa" jouluk. 15 p:ltä 1917 on Hj. Basilierin kirjoitus "Uistinta vetämässä Kieretinjoella", josta lainaamme Ervastin kuvauksen täydennykseksi seuraavan kohdan:
"Kieretinjoki on kahden kolmen Helsingin kadun levyinen, rannat enimmäkseen matalat ja lehtimetsäin peittämät. Oikea uistinjoki! Ilmakin oli muutamien kolkkojen päivien jälkeen käynyt herttaisen lämpimäksi tuulen kääntyessä etelän puolelle. — — Kaivoin kapineistani Renforsin tavallisen lusikkauistimen, kirkastin sen Oulun poikain kalataikoja Antin ahvenesta y.m. sanellen ja viskasin veteen.
"Ja nyt alkoi kaloja tulla, minkä vain lappaa ehti, enimmäkseen keskikokoisia uistinahvenia, joita tässä joessa näytti olevan loppumattomiin. Usein oli kala kiinni samalla kuin uistin veteen läiskähti. Haukiakin saatiin yhteensä 15. Näistä oli kolme suurempaa, yksi noin 6-7 kilon painoinen. Muistan hyvin tämän hauen ja paikan missä se otti. Toista tuntia oli kaloja vetäen soudettu, kun joki leveni ja sen keskellä näkyi pienoinen 'käenkukunta-saari'. Saaren toisella puolella olivat rannan äyräät jyrkät kuin kallion seinät ja alla oli syvää suvantovettä. Soutaessamme tätä suvantoa pienessä kaaressa kävi kiinni suurempi kala… Kävi kuin olisi uistin pehkoon tarttunut. Vetelin kalan veneen viereen, jossa se odottamatta 'pääsi'. Heitin uistimen uudelleen veteen, ja samalla oli hauki jälleen kiinni. Nyt se tuli koreasti veneeseen. Ervastikin, joka ei ollut kalastamiseen tottunut eikä siitä erittäin välittänyt, vaikka olikin ahkera tuoreen kalan syöjä, huudahti hymyillen ominaisella tavallaan: 'Ähäh, olipa aika äijä!'
"Äijä, harmissaan että tuo outo elukka ensi kerralla suusta karkasi, olikin toisella kerralla hotkaissut tanakasti, niellen koko uistimen. Sitä irti päästellessäni joutui käteni hauen hampaisiin ja alkoi vuotaa verta. Viruttelin aina väliin kättäni virrassa; siinä arvelivat saattajani jonkun taian piilevän. Kuulin heidän supattavan verestä… Lapin tietäjistä… nostopöpöstä…"
Kuvauksensa lopussa B. sanoo monesti katuneensa, ettei antanut uistintaan näille "maallista ja henkistä nälkää näkeville karjalaisille", jotka sitä pyysivät.
[17] B:n kirjoituksesta "Karjalaisten Sanomista" lainattakoon vielä seuraava kuvaus samoista asioista:
"Ei olisi luullut Kirilän kaltaisen rotevan miehen kirveellä ja pyssyllä varustettuna tarvitsevan kontiota kovinkaan pelätä. Muutenkin tuntui koko puhe kylään menosta salaperäiseltä. Saattajat lienevätkin ehdotuksellaan etupäässä tarkoittaneet saada jommankumman meistä metsään taikatempuilla karkoittamaan kontion heidän kylänsä seutuvilta. Sillä kun myöhemmin — tuossa 1/2 10:n tienoilla — saavuimme määräpaikalle ja nousimme salopolkua astumaan, ottikin Kirilä heti puheeksi kontion, jonka joku pahansuopa oli heidän köyhän kylänsä kiusaksi nostanut. Tämä 'nostopöppö' oli jo kuluvana kesänä ehtinyt tappaa hevosen ja lehmän sekä repinyt pahasti toisenkin lehmän. Kylässä oli keväällä ollut 15 lehmää, mutta piakkoinhan se 'pöppö' kaikki lopettaa — — — ellet sitä karkoita. Ennenkin hän muisti samanlaisen 'nostopöpön' heidän kylänsä läheisyydessä asustaneen eikä sille mitään voitu, ennenkuin sinunkaltainen maankulkija oli sen (jotenkin metsään risuja ristiin asettamalla ja luvuilla) ajanut tiehensä. Vaikka kuinka koetin vakuuttaa, etten kykene kontiota loitsuilla karkoittamaan, ei Kirilä tätä uskonut, vaan uudisti yhä pyyntönsä. Ja lorujen lopuksi tästä syntyi turhan pedagogisen kiivauteni vuoksi riita, joka päättyi niin, että Kirilä suuttui ja sanoi: 'sie oot räähkä', — minkä jälkeen ääneti astuttiin jylhää korpea kylään saakka.
Kontiota emme tavanneet, mutta kun iltamyöhällä saavuimme Kirilän tupaan, olivat ensimmäiset sanat, joilla Kirilän äiti makuultaan uuninpankolta meidät vastaanotti: 'Voi, voi, voi poikaseni, jo taas kävi pöppö karjassa!' — Ja yhteen menoon, ikäänkuin itkuvirttä laulaen, vanhus nyt elävästi kuvaili, miten karhu vähää ennen tuloamme aivan kylän kupeella oli käynyt karjan kimppuun ja repinyt nuoren, hyvän lehmän, jotta siitä tuskin eläjää tulee; oli kuitenkin paimenen ja kylänväen huudoista siksi hellittänyt, että lehmä pääsi sen kynsistä irti juoksemaan muiden perästä kylän aitaukseen…
"Seisten kuuntelimme kaunissanaista kertomusta. Sillä välin Kirilän emäntä oli pukeutunut ja, saatuaan tietää uutiset m.m. suuresta kalansaaliista, pani teeveden kiehumaan sekä siivoili pirtin lattiaa, kantaen siihen porontaljoja meille makuupaikoiksi… Pian saapuivat veneellä-tulijatkin, ja rantaan mentiin kaloja noutamaan. Suureen 'kesseliin' eli konttiin sullottiin ahvenet, ja se tuli täpötäyteen. Haukia kannettiin erikseen, ja yhden lihavan hauen emäntä keitti iltaruuaksi…
"Aamulla varhain uituamme Kieretinjoessa kuljeskelin kylän laidalla ammuskellen muutamia laukauksia revolilla (revolverilla) muka kontiota karkoittaakseni. Lähtiessämme talonemännät kaloista hartaasti kiittelivät ja siunailivat… Iloinen kuitenkin olisin, jos joku 'Vienan urho, maailman vikevin miesi' toisi tiedon, että tuo nostokarhu käyntimme jälkeen oli jättänyt Uudenkylän rauhaan."