a) että siirtolaiset 6 vuoden kuluessa asetuksen antopäivästä lukien saavat, suostuntaveroa maksamatta, harjottaa kaikenlaista kauppaa ja elinkeinoa, sekä niin hyvin omaksi tarpeeksi kuin siirtokunnissa myötäväksi tullaamatta ulkomaalta tuottaa kaikkia teollisuudentuotteita ja muita kaluja, jotka ei ole tuotaviksi kielletyitä;
b) että lääninhallituksen on siirtolaisille valtiovaroista myönnettävä 6-vuotisia lainoja 50:stä 150 ruplaan, kuitenki takausta eli kiinnitystä vastaan;
c) että siirtolaiset ovat oikeutetut kruunun jauhomakasiineistä sekä ostamaan että lainaamaan jauhoja;
d) että siirtolaisilla on oikeus turkki-eläinten ja lintuin pyytämiseen sekä kalastamiseen uutisasuntojen likitienoilla olevissa vesissä ja joeissa;
e) että he ovat vapautetut:
karttapaperin käyttämisestä sekä sotaväen majotuksesta 6 vuotena;
sotapalveluksesta kolmen sotamiehen-oton aikana muutosta lukien;
veroista ja ulosteoista 9 vuoden aikana, muuttovuoden alusta lukien; ja
f) että siirtolaiset saavat norjaksi tai suomeksi kirjottaa kaikki anomuksensa lääninhallitukseen.
Friis arvelee tämän asetuksen johosta, että jos Venäjän hallituksessa yhä edeskäsin yhtä suosiollinen katsantotapa pysyy voimassa ja paikkakunnalliset virastotki senjohosta osottavat siirtolaisille hyväntahtoisuutta, näitten luku varmaan vähitellen on yhä karttuva niin hyvin pohjois-Suomesta kuin Ruijasta. Thauvon niin ikään kiittelee asetusta, kutsuen sitä siirtolaisten "magna chartaksi", joka on asettanut heidän elämänsä paljo vakavammalle kannalle kuin ennen. Epäilemättä asetus kiitosta ansaitseeki, niinkuin se kieltämättä osottaa suosiollista mieltä siirtohanketta kohtaan. Laillinen perustus oli senkautta laskettu siirtokuntain olemassa ololle, ja siirtolaisille senkautta vakuutettiin, että hallitus ei ainoastaan kärsinyt heitä jonkulaisina pääsemättöminä nurkkavieraina, vaan päinvastoin mielellään otti heitä vastaan ja soi että heidän yrityksensä hyvästi menestyisi. Ilon syytä siirtolaisille siis asetuksen ilmestymisen johosta sikäli kyllä oli, se täytyy myöntää; vaan toinen kysymys on, sopiiko asetusta siltä edes leikillä magna chartaksi kutsua. Puhumatta siitä kuinka asetus tulisi toimeenpanossa vaikuttamaan, se jo itsessään sisältää puutteita, omiansa asettamaan sen hyviä puolia aivan syrjään. Niin siinä esm. ei mainita mitään kalastuksen jälkeen tärkeimmistä kappaleista: metsästä ja maasta (s.o. niityistä), mille kannalle niiden hoito ja omistus oli järjestettävä. Jos asetuksen tarkotus oli, niinkuin hyvin luultavasti oliki, että asiantila niiden suhteen jäisi samalle kannalle kuin muualla Venäjällä, s.t.s. että metsä on kruunun, josta talolliset vain saavat säädetyn määrän vuosihirsiä ja polttopuut, ja että niityt ovat koko kyläkunnan yhteinen omaisuus, ei voi olla kahta mieltä sen täydellisestä sopimattomuudesta siinä suhteessa suomalaisille, joitten käsityksen mukaan yksityisellä talollisella pitää olla niin hyvin metsäänsä kuin muuhun maahansa täysi omistusoikeus. Toinen tärkeä muistutus asetusta vastaan on, että senkautta ei mitenkään järjestetä siirtolaisten kirkollisia ja kouluseikkoja; niistä ei enemmän kuin metsistä ja niityistä mainita asetuksessa yhtään sanaa. Voipi kyllä yleiseltä kannalta katsoa soveliaaksi, jopa kiitettäväksiki, että ne seikat on jätetty kokonaan siirtolaisten itsensä selvitettäväksi, vaan mahotonta on toiselta puolen ajatella, että köyhät kalastajat, joilta ensimäiset elinehot puuttuvat, omin voimin heti pystyisivät näitä seikkoja järjestämään; ja että asetus ei siinä suhteessa mitenkään astu avuksi, on epäilemättä puutteena pidettävä, semminki kun kirkkojen rakennus ja papiston palkkaaminen yleensä Venäjällä on yksistään hallituksen asia. Venäjän alamaisiahan siirtolaisetki ovat, vaikka vierasuskoisia. Jo näitten kahen itse asetuksesta heti huomattavan vaillinaisuuden tähen on mielestäni vaikea yhtyä siihen arvelemattomaan ihastukseen, jota sekä Friis että Thauvon ovat asetuksen ulostulemisen johosta osottaneet; ja mitä sitte tulee siihen tapaan, jolla asetus on toimeenpanossa vaikuttanut, jota edeltäpäin tietysti on ollut mahoton ihan säntilleen arvata, niin valitettavasti täytyy sanoa, että tämänki asetuksen on useassa suhteessa käynyt samoin kuin monen muun: että se on tuottanut toisenlaisia hedelmiä kuin oli odotettu.