Matkan toimeentulo on saman isänmaallisen miehen ansio, joka varemmin kustansi matkani Karjalaan ja Venäjälle, tehtaanomistajan Oulussa, Hemming Åströmin, joka, yhtä vilkkaasti harrastaen kaikkea mikä koskee maamme pohjois- kuin sen itäpuolta, itsestään tarjoutui suorittamaan tämänki matkan kulungit. Mieluinen tehtävä on minun tässä lausua hänelle vilpittömimmät kiitokseni.
Kuvat, joilla kirja on varustettu, ovat Norjasta hankitut ja lainatut kahesta norjalaisen professori Friisin teoksesta: tunnetusta "En sommer i Finmarken, Russisk Lapland og Nordkarelen", josta minulle muuten kirjottaissa on ollut paljo johtoa, ja pienemmästä kertomuksesta: "Kong Oscar II:s Reise i Nordland og Finmarken Aar 1873". Kuvien suhteen olkoon tässä mainittu, että Vuorjeman suun kuva on otettu pohjasta päin, Vesisaaren etelästä, Hammerfestin idästä eli koillisesta ja Tromssan länsi-etelästä. Kuva nimilehen rinnalla esittää oikeastaan Pasvigin eli niinkuin suomalaiset sanovat Paasrikan kalastuspaikkaa lännenpuolella Vuorjemaa, vaan koska se jotenki hyvästi sopii esittämään kalastajakylää yleensä Jäämeren rannalla, käytän sitä tässä semmoisen osottajana. Päällyslehen kuva esittää Nordkapia — eli Nordkaapaa, niinkuin nimi suomalaisten suussa kuuluu.
Paljo löytyy Pohjanki puolella asioita, joitten suhteen meidän ei pitäisi olla niin välinpitämättömiä kuin tähän asti olemme olleet, ja jos tämä kirjanen onnistuisi tarkemmin kääntämään kansamme huomion sinne päin, ei matka olisi ollut turhanpäiväisesti tehty. Oulussa 28 p. jouluk. 1883.
Kirjantekiä.
I.
Matka jäämerelle.
Tiet Oulusta sinne.
Oulusta kesän aikana jäämerelle aikojalla on monta eri tietä tarjona. Joka etupäässä pitää mukavuuttansa silmällä, voipi Oulussa astua laivaan ja lähteä meritietä kulkemaan, jolloin saattaa valita kolmen eri suunnan välillä: jos hän on maihin kyllästynyt ja vain haluaa meri-ilmaa hengittää, kiertäköön Kyöpenhaminan ja Juutinrauman kautta koko Skandinavian niemimaan ympäri Englantiin Oulusta kulkevissa höyrylaivoissa hän helposti ja joutuin voipi Tanskan pääkaupunkiin päästä; tai jos hän haluaa Ruotsin pääkaupunkia ja sydänmaakuntia katsella, nouskoon Tukholmissa maihin ja kulkekoon sieltä sitte rautatietä Kristianiaan; taikka viimein, jos hän vain tahtoo lyhyintä tätä tietä perille päästä, kulkekoon Vaasan kautta Sundsvalliin ja sieltä poikkimaisin rautatietä Trondhjemiin sekä loppumatkan taas höyrylaivalla. Yksinäiselle matkustajalle viimemainittu tie on Oulusta länsi-Ruijaan, Tromssaan, kesän aikana sekä joutuisin että helpoin — siihen asti kuin Luulaja—Ofotin rautatie valmistuu. Se haitta kuitenki meritiestä on, että matka tulee käymään mutkalla kaukana omasta maasta, ja sentähen jos on halukas näkemään pohjoista Suomenmaata sekä Lappia, ja varsinki jos matkan määrä on itä-Ruija eli Ryssän ranta, täytyy ajatella maitse kulkemista. Kolme päätietä on maitseki tarjona. Läntisin kulkee Tornion kautta ylöspäin Tornion ja Muonion jokia Muonionniskan kirkolle, jossa se haarautuu kahelle suunnalle: Tromssaan päin on yhä noustava Muonionjokea sen latvoille asti ja sitte kuljettava tunturin poikki Jyykeän vuonoon; Hammerfestiin päin on kuljettava Enontekiäisten kirkolle, sitte tunturin poikki ja Koutokeinon kautta Alattioon. Keskimäinen päätie kulkee Kemin kautta Kemijärvelle, siitä ylöspäin joko Kitisenjokea eli Luirojokea maanselän harjanteelle, sitte tämän poikki Ivalojoelle ja Kyrön kylään Inarin etelärannalla sekä viimein Inarin poikki Näytämöön ja Wesisaareen. Rovaniemeltä voipi myöski kulkea Kittilän kautta Ivalojoelle ja Kyröön. Viimeinen, itäisin tie kulkee Kuusamon kautta Venäjän rajalle, rajalta pohjoisimman Karjalan kautta Kannanlahteen ja siitä Venäjän Lapin halki Kuolaan.
Jos matkan määrä on länsi-Ruija, ei muu maatie kernaasti voi tulla kysymykseen kuin läntisin Tornion kautta — jollei vähän mutkaa tekemällä taho kulkea Rovaniemen kautta Kittilään ja Kittilästä poikkimaisin Muonionniskaan, jonka mutkan teko kuitenki vasta sitte on paikoillaan, kun maantie on valmistunut Rovaniemestä Kittilään. Vaan jos matkan määrä on jäämeren ranta yleensä, on vara valita kaikkein kolmen tien kesken. Kauon ei kuitenkaan tarvitse mietiskellä, ennenkuin huomaa, että mukavin tie on tuo vähimmän käytetty itätie Kuusamon kautta. Molemmilla toisilla on nimittäin jokia kymmenittäin penikuormia noustava väkevään vastavirtaan, joka ei ainoastaan ole ikävää, vaan lisäksi kysyy sekä aikaa että rahaa, kun sitävastoin itäisellä joennuousua tuskin on nimeksikään. Läntisimmällä tiellä on vähintäin koko Muonionjoki Pajalasta Kilpisjärvelle, s.o. vähän päälle 30 penik., noustava — jos nimittäin hevosella Torniosta kulkee Ruotsin puolta Pajalaan; Suomen puolella pysyen saa veneellä ruveta kulkemaan jo Pellosta, s.o. viisi penikuormaa etelämpää Pajalasta. Keskimäisellä tiellä on Kemijärveltä, johon hevoskyydillä pääsee, niin hyvin Kitisen kuin Luiron virtoja noustava noin 25 penik. — jollei Vikajärven kestikievarista, joka on pari penik. itään päin Rovaniemen kirkolta, jalkaisin kulje Sodankylän kirkolle (10 penik.), jossa tapauksessa Kitistä tosin ei tarvitse nousta kuin kymmenkunta penikuormaa. Itätiellä sitävastoin ei vastavirtaa ole kuljettava enempää kuin 3 virstaa Imandrasta juoksevassa Nivajoessa; missä lännen puolella pahimmat virtapaikat kohtaa, niillä tienoin on idässä mainittu Imandran 10 penik. pitkä järvi.
Tämä seikka ratkaisee ehottomasti vaalin noiden kolmen tien välillä itäisen tien eduksi, koska matka sitä pitkin tulee sekä joutuisimmaksi että niin hyvin kukkarolle kuin ruumiille helpoimmaksi. Enempää kuin 3 penik. ei päivässä keskimäärin jaksa vastavirtaa kulkea ja nousu esm. tuota koskista Muonionjokea ylöspäin Pajalasta Kilpisjärvelle tulee siis vaatimaan vähintään 10 päivää sekä paljaassa kyytipalkassa maksamaan ainaki 100 markkaa, kun venekyyti tekee 1 m. 40 p. kulleki soutajalle ja 25 p. veneestä, siis kahella soutajalla 3 m. 5 p. penikuorma; vaan useoissa paikoin on pakko ottaa kolme soutajaa. Koko matka Oulusta Tornion kautta esm. Tromssaan tuskin on tehtävä vähemmässä ajassa kuin 19—20 päivässä eikä, hoidon kanssa, puolta kolmattasataa markkaa helpommalla. Matka Kemin kautta Vesisaareen tulee vaatimaan saman verran aikaa ja ainaki likipitäin yhtä paljon rahakulunkia. Kuusamon kautta sen sijaan voipi Oulusta helposti ennättää Kuolaan 12 päivässä, ja jos huolii hankkia itselleen "podoroshnajan", että rajan takana saapi venekyydin 50 kopeekalla penikuorman, ei koko matka nykyisellä Venäjän kurssilla tule maksamaan kuin 110 à 120 markkaa.