Tromssan lääni, jonka ainoa kaupunki Tromssa on, ulottuu Alnasnjargalta pohjoispuolelle Ofoten-lahtea 68° 30' asteen leveydelle. Vaikka kooltansa pienempi Ruijan lääniä on se kuitenki kolmatta vertaa väkirikkaampi: v. 1875 siinä luettiin 54,019 asukasta, kun Ruijan läänissä vain oli 24,075. Tromssan läänistä etelään päin tulee Tromssan hippakunnan kolmas lääni, Nordlannin amtti, joka ulottuu 68° 30' asteen leveydeltä 65:lle asteelle saakka, siis Oulun tasalle; hallituskaupunki on siinä Bodö Saltenfjordin suussa (67° lev.). Mainittavia paikkoja Nordlannin läänissä ovat Fagernäs Ofoten-lahen perukassa, johon Luulaja—Ofotin rautatie on aiottu päättyväksi, kalastuksesta tunnetut Lofoten-saaret, joitten kahen eteläisimmän välissä vaarallinen Malström, Myllyvirta, pauhaa. Salt- eli Storströmmen Saltenfjordin suussa, samanluontoinen vaan vielä kauheampi virta kuin Malström, ja Svartisen Saltenfjordista etelään päin, noin 7 penik. pitkä, 2—4 leveä, lumi- ja jääkenttä, joka peittää keskimäärin 4000 jalan korkuista tunturimaata. Mal- eli Saltströmiä ovat Kalevalan laulajat luultavasti tarkottaneet puhuessaan "Ruijan koskesta kovasta, palavasta pyörtehestä"; karjalaisille nämät seudut eivät ole olleet tuntemattomia, niinkuin arvaa siitäki, että karjalainen siirtokunta 13:lla vuosisadalla asettui Malangiin. — Väkiluku Nordlannin läänissä v. 1875 oli 105,141 henkeä. Etelä-osa Nordlandia oli ennen vanhaan nimeltä Haalugaland (Helgeland), johon Oulun ja ruotsinpuolisen Kainuun läänien asukasten esivanhemmat, kainulaiset, aikanaan tuo tuostaki tekivät sotaretkiä tunturein poikki.
Tromssasta annetaan ulos tietääkseni kolme sanomalehteä: Tromsö-posten, Tromsö Amts- ja Tromsö Stifts-tidende.
Lyhyt luku Ruijan kalastuksista.
Tromssa on Ruijan maakunnan läntisin kaupunki ja koska nyt olemme siihen tulleet, heittäkäämme yleinen katsahus Ruijan kalastuksiin. Norjan virallinen tilasto tarjoaa hyviä lähteitä tämmöiseen katsahukseen[29].
Niinkuin edellisessä usein jo on mainittu, on pääkalastus Ruijassa turskan pyynti, jota varsinki harjotetaan keväällä vaan vähin jo talvellaki. Pyydetty määrä teki vuosikymmenenä 1873—1882 keskimäärin 15 1/4 miljoonaa kappaletta turskaa; suurin saalis, 23 1/2 milj. oli v. 1880, vähin, 5 l/4 milj., v. 1876. V. 1882 teki saalis 7 1/4 milj. Turskan saalis koko Norjasta oli vuosina 1872-1880 keskimäärin vuodessa 54 1/4 milj. kapp., joten saalis Ruijasta siis oli lähes 28%. (Ruijalla tässä ja seur. sivulla tarkotan lääniä).
Rahassa tämä saalis, heti pyydettyä myötynä, teki (maksojen y.m. kanssa) Ruijassa keskimäärin vuodessa 8,680,000 ja koko Norjassa 14,400,000 kruunua.
Kesäkalan, etupäässä saidan, pyyntimäärää Ruijassa en ole tilastossa löytänyt ilmotetuksi, vaan sen raha-arvo teki esm. v. 1880 788.000 kr. eli enemmän kuin puolet koko maan kesäkalan pyynnin arvosta (1,448,000 kr.). Vuosikymmenenä 1860—1878 tämä arvo Ruijassa vuosittain teki 706,000 kr.
Lohen ja taimenen pyynnin arvoa Ruijassa ilmotetaan vv. 1869—1878 keskimäärin vain 3,000 kruunuksi, joka tuntuu niin vähältä, että olisi taipuvainen luulemaan ilmotusta ereykseksi. Todenmukaisemmalta kuuluu maaherran ilmotus tästä pyynnistä v. 1878, jolloin oli saatu 1138 viekoa lohta (ja taimenta), raha-arvossa laskettua 13,646 kruunuksi. Pääpyyntipaikkoja olivat Taana (500 viekoa), etelä-Varanki (350 v.), Kistranni (150 v.) ja Talmulahti (60 v.). Lohensaalista koko Norjasta vv. 1869—1878 ilmotetaan keskimäärin 336,000 kruunuksi.
Holkerinpyynti tuotti vuosina 1873—1878 keskimäärin 4,179 tynnyriä maksoja, joitten arvoa rahassa laskettiin 92,649 kruunuksi. Suurin saalis oli v. 1873 eli 6,363 tynnyriä, arvattua 154,000 kruunuksi, vähin v. 1877 eli 2,344 tynnyriä (48,500 kr.)
Pyynti Huippuvuorilla ja Novaja Semljan luona tuotti vuosina 1871—1878 keskimäärin 122,250 kruunua. V. 1878, jolloin saaliin arvo teki 92,000 kr., pyydettiin 363 mursua, 3,676 hyljettä, 69 merikarhua, 789 peuraa sekä 3 (valkeaa) delfiiniä, jonka ohessa kerättiin 13 viekoa höyheniä. Pyytöön lähetään sekä Hammerfestistä ja Alattiosta että Vesisaaresta.