Kolmantena päivänä, sittekun Taanasta oli lähetty, kuljettiin Hammerfestistä Tromssaan, jolla välin höyry kävi seuraavissa paikoissa: Hasvikissä Söreian eteläpäässä, Aksuvuonossa (Oksfjord) Alnasnjargan pohjoisrannalla, jonka perukkaa 2—3,000 jalan korkuiset, vedestä pystysuoraan nousevat tunturit ympäröivät ja jonka suussa Ruijan rikkaimmaksi mieheksi kehuttu kauppias, Buch, asuu, Bergsfjordissa samoin Alnasnjargan pohjoisrannalla, vaan vähän lännempänä Aksuvuonoa; siitä näki jonkun matkan päässä röysteisen, sinertävän jäätikön, joka juoksee, s.t.s. hiljaisesti liikkuu länteen päin, kunnes pudottelee jäätelinsä korkealta ilmasta alas Jökulfjordiin niemen länsirannalla; se taitaa olla Skandinavian ainoa jäävirta, Lappeassa (Loppen), jossa on samannimisen pitäjän kirkko, Kieruassa (Skjerfö) ja Kalsassa (Karlsö), niin ikään pitäjiensä kirkoilla, kaikki kolme pienokaisia saaria. Kieruaan tullessa kuljetaan Naavuonon (Kvenangerfjordin) suun poikki ja matkalla Kalsaan Jyykeän- ja Ulvusvuonojen suitten poikki, joitten välistä siintää Jivgnnjargan 2,000 jalkaa korkea niemennenä Lyngs-tuen. Kalsasta kuljettiin ensin, jollen aivan erehy, tuota kaltaista salmea Ringvadsön ja Reinön välissä, jonka vihantia, niityiksi raivatuita rantoja oli yhtä outo kuin miellyttävä katsella Tenojoelta tänne asti kestäneitten kallioiden perästä, sitte Grötsuntia länsipuolella Stuorranjargaa eli niinkuin suomalaiset sanovat Isonientä, ja viimein Tromssan salmea Tromssaan, johon tultiin sunnuntaina 6 p. elok. klo 11 illalla. Hammerfestin ja Tromssan väli on ainoastaan 25 meri- eli 16 maapenikuormaa, vaan yhtäkaikki oli matkalla viivytty lähes vuorokausi, kun höyrylaiva oli käynyt siksi monessa paikassa ja sitä paitsi Aksuvuonossa oli 5—6 tiimaa saatu odottaa pikkuhöyryä "Nor", joka kulkee Hammerfestin ja Alattion väliä ja Aksuvuonossa tapaa isot höyryt; se oli nyt matkavuoroissaan myöhästynyt senkautta, että edellisenä päivänä oli Repvågista käynyt noutamassa valtiopäivämieselektoreja Hammerfestiin.
Alattioon ei Haakon Adalstein poikennut ja se oli vahinko, koska Alattion seutu, jota yksimielisesti kiitetään Ruijan kauniimmaksi paikaksi, siten jäi näkemättä. Sinne kuljetaan Hammerfestistä ensin sitä salmea. "Strömmen", Virta, joka on Valassaaren ja Seilannin välissä ja jossa valaskaloja ennen aikaan kävi hyvin paljon, sitte Seilannin ja Vuorjenjargan väliin tulevaa salmea, Vargsund. Paitsi viime mainitun salmen kautta on Alattionvuono yhteydessä valtameren kanssa kahen toisenki "mahtavan" salmen kautta, Rognsundin, joka on Seilannin ja Stjernön välissä, ja Stjernmndin, joka on Stjernön ja Aluasnjargan välissä. Alattionvuonon länsirannalla pistää maahan ensin pitkä ja kaitainen Lankovuono (Langfjord), sitte lyhempi Talmulahti (Talvig), jonka rannalla Talmulahen pitäjän kirkko seisoo, "in reizender Lage", niinkuin Bædeker sanoo; itärannalla on pienempiä vuonoja. Kaamavuono (Komagfjord) Liinavuono (Lerrisfjord) y.m. Perukassa vuono jakaantuu tuon 700 jalkaa korkean Pyhävaaran (? Bassevarekin, norjaksi Kongshavnfjeldin) kautta kahteen haaraan, idempään, Rässivuonoon, Rafsbottn, johon Alattionjoki vetensä laskee, ja lännempään Bossakoppaan, jonka sisin perukka on nimeltä Kaavuono. Bossakopan rannalla on samanniminen kylänpaikka, kuulusa suurista talvimarkkinoistaan; lähellä kylää on Alattion uusi kirkko. Kaavuonon pohjoisrannalla on englantilaisten omistama Kaavuonon vaskitehas. Alattionjoen suussa on kylä nimeltä "Elvebakken", — paikan suomalaista nimeä en tiedä — jonka asukkaat melkein yksistään ovat suomalaisia. Varsinki kauniiksi kiitetään jokilaaksoa viimemainitusta kylästä ylöspäin: reheviä laidun- ja niittymaita, vaihetellen viljavien ohra- ja kaurapeltojen sekä verraten laajain pottumaitten[28] kanssa, ulottuu virstottain pitkin jokivartta; tuuheoita koivikoita näkyy siellä täällä ja paitsi koivua tapaa myöski muita lehtipuita, niinkuin haapaa, pihlajaa, tuomea; ja ylempänä vuorten syrjillä kasvaa vankat mäntymetsät. Puhumatta lakoista, mustikoista ja puoloista kypsyy täällä myöski viinimarjat, vaaraimet ja vatukat; kryytimaissa mansikatki. Ja tämä kaikki Lapin takana 70 asteen leveydellä!
Alattiosta kulkee Koutokeinon kautta valtatie Suomeen. Koutokeinoon käytetään kahta eri tietä: lyhempää läntisempää, joka kulkee tuon 2700 jalkaa korkean Nuppivaaran ynnä muitten tunturein poikki ja on 18 penik. pitkä, sekä itäisempää, 22 penikuorman pituista pitkin Alattion jokea ja Maasin kautta, jolloin koskein välttämiseksi Alattiosta lähettäissä kuljetaan Peskaalas-tunturin poikki. Talvella Alattion markkinain aikana joulu- ja maaliskuun alussa on näillä teillä vilkas liike, kun sisämaasta ja Suomen ja Ruotsin puolelta viedään alas voita, lihoja ja lintuja (metsikanoja, riekkoja) ja tuodaan takaisin jauhoja, kaloja ja kolonialitavaroita. Toinenki valtatien tapainen kulkee Alattiosta itä-etelään päin Jetsjärven kautta Kaarasjoelle, 20 penik. pitkä.
Alattion väkiluku teki v. 1875 yhteensä 2389 henkeä, joista 716 suomalaista, 178 lappalaista, 461 sekarotuista ja siis 1034 norjalaista. Talmalahen väkiluku teki 2146 henkeä, joista 155 suomalaista, 740 lappalaista, 435 sekarotuista ja 816 norjalaista. Koutokeinon väkiluku oli 719 henkeä, niistä 18 suomalaista, 651 lappalaista, 38 sekarotuista ja 12 norjalaista; lappalaisista oli 488 paimentolaisia (tunturilappeja).
Tromssa, Tromsö, lienee alkuaan suomeksiki samoin kuin norjaksi merkinnyt sitä pienenlaista saarta, joka on yläpuolella Paatsivuonon suuta mantereen (Stuorranjargan) ja Kvalön välissä; nyt samalla etupäässä tarkotetaan sanotulla saarella löytyvää kaupunkia. Saari on noin penikuorman pituinen ja parin virstan levyinen, ulottuen etelästä pohjoiseen, 1—2 virstaa leveän salmen, Tromssan salmen, Tromsösundin, kautta erotettu mantereesta. Se on toisenlaatuinen kuin muut Ruijan saaret sen puolesta, että on verraten hyvin matala, vaan mataluutensa johosta se myöski on toisia viljavampi: vihannat niityt peittävät sen rantoja ja paitsi koivua siinä myöski kasvaa pihlaja ja tuomi. Kaupunki on rakettu Tromssan salmen varrelle, saaren itärannan eteläpuoleen. Jos saari on sievä, täytyy sanoa, että kaupunki ehkä on vielä sievempi; kadut olivat leveöitä ja puhtaita ja rakennukset, jotka haminassa ja vähän ylempänä rannasta kulkevan pääkadun varrella olivat oikein komeoita ja suuria, useat kolmikertaisia, alakerrat laitetut loistaviksi kauppabutikeiksi, olivat syrjäisemmissäki kaupungin-osissa hyvässä kunnossa pidettyjä, laudotetuita ja maalatuita. Kirkkotori oli tehty puilla ja pensaskasveilla istutetuksi kauniiksi esplanadiksi. Länteen käsin maa kaupungista vähitellen kohoaa kankaaksi, joka rajottaa näkö-alaa sinne päin, vaan idän puoleen silmä ihastuneena kiintyy vastapäätä kaupunkia salmen toisella rannalla nousevaan, noin 4000 jalkaa korkeaan, ikuisella lumella ja jäällä peitettyyn Tromstindin mahtavaan tunturiin. Vaikka katselin kaupunkia sateisen yön hämärtävässä valossa, en voi muuta sanoa kuin että se teki erittäin miellyttävän vaikutuksen, ja aivan perustetuksi myönnän sen ihastuksen, jolla norjalaiset sekä suullisesti että kirjallisesti puhuvat tästä "ultima Thulen pääkaupungista".
Tromssa sai kaupungin-oikeudet v. 1794, vaan eli samoin kuin Hammerfest ensi alusta kituvaa elämää, niin että siinä vielä v. 1818 vain oli 35 taloa (Friis) s.t.s. noin 3—400 henkeä. Viime aikoina seki sentään on rohkeasti edistynyt, vieläpä rohkeammin kuin muut Ruijan kaupungit, niin että siinä v. 1875 oli 5,409 henkeä. Kaupungissa asuu Tromssan läänin maaherra ja Tromssan hippakunnan piispa. Kauppiaita oli Tromssassa v. 1875 102, joista 75 tukkukauppiasta; Ruijan kolmessa toisessa kaupungissa oli kauppamiehiä sanottuna vuonna yhteensä ainoastaan 72, joista 38 tukkukauppiasta. Etevimmiksi Tromssan kauppiaiksi sanottiin P. Hansenia, Kr. Dreijeriä ja Holstia. Kaupungissa on kansakouluopettajaseminari ja kymnaasi; kirkkoja oli muistaakseni kolme, niistä yksi katolinen. Kymmenkunta vuotta taapäin perustettiin kaupunkiin museo, joka on lähellä kaupungin komeaa vierasten majaa, grand hotel, ja varustettu arvokkailla luonnon- ja kansantieteellisillä esineillä. Vesijohto on laitettu kaupunkiin vähän lännempänä olevasta järvestä. Tämän järven ympärille Tromssan pohatat ovat rakentaneet huviloita, niin sieviä puutarhoillensa, että Friisin arvelun mukaan niiden ei tarvitsisi hävetä Kristianiankaan seuduilla olemasta. Jos lukia suvaitsee muistaa, että Tromssassa ollaan 69° 38' asteen leveydellä, siis yhtä pohjoisessa kuin Utsjoella, ei hän varmaan voi olla kaikesta tästä kummiinsa joutumatta.
Omituista on, että ihanalla Tromssalla entiseen aikaan on ollut, sama maine kuin Blocksbergilla Saksassa eli Blåkullalla Ruotsissa, niin että sinne on luultu velhojen ja noitien juhla-öinä kokontuvan syömään, juomaan ja mässäämään (Friis); jonka taikauskon perintönä ehkä on pidettävä, että länsi-Ruijan suomalaisetki puheessaan käyttävät tuota suomalaisen korvalle outoa sanaa "trolli". Kenties asia on siten selitettävä, että Tromssan saaren kauneus pisti lappalaistenki silmään, kun he poroineen tulivat Tromstindin kupeelle, että he juhliensa viettopaikaksi valitsivat tuon kauniin saaren, ja että nämät juhlat, joihin arvaten joku epäjumalanpalvelus oli yhistetty, näyttivät norjalaisille niin eriskummaisilta, etteivät he voineet pitää juhlanviettäjiä muuna kuin noitina.
Näkö-alaa Tromstindin harjulta muuten kiitetään verrattoman laajaksi ja ihanaksi, ja semmoinen se mahtanee ollaki. Itään päin tulee Ulvus- ja Muskuvuonojen taa Jyykeänniemen valkoselkäinen alppijakso; pohjassa päin kiiltävät Skulgamtunturit Ringvatsön etelärannalla; länsi-etelään käsin tulee Bensjordtind mantereen päähän Paatsivuonon suun tuolle puolen, ja lännessä kulkee pitkin Kvalön saarta alppiharju, josta Vastindin, Blaamandin y.m. tunturit kohottavat huippujansa ilmaan. Syvällä jalkain alla Tromstindin juuren ja Kvalön välissä lepää sinisten aaltojen sylissä Tromssan viheriä saari, ja Kvalön tunturein takaa siintää valtameren ääretön vedenpinta.
Tromstindin eteläpuolella on Tromssan laakso, Tromsödalen, johon vierasten matkustajain on Tromssasta tapa poiketa lappalaisleiriä katsomaan. Kesäksi nimittäin Tromssan laaksoon aina tulee muutamia ruotsin lappalaisperheitä Karesuvannosta Muonionjoen varrelta, tuoden muassaan 4—5000 poroa.
Tromssa on melkein aivan norjalainen kaupunki. V. 1875 siinä oli suomalaisia ainoastaan 98 henkeä ja lappalaisia vain 8; sekarotuisia 64. Tromssansalmessa ei ollut suomalaisia kuin 11 henkeä. Tromssaan ei kuitenkaan suomalaisten asutus lopu, joku määrä heitä vielä löytyy länsi-etelään päin siitä. Niin oli vuonna 1875 suomalaisia Paatsivuonossa 64 henkeä, Malangissa 20, Malanginvuonoon laskevan Maals-elvan ja tämän lisäjoen Bardu-elvan varrella 118, Hillesössä 32, Senjen saaren kahessa pitäjässä, Bergissä ja Tranössä 239, Lenvikissä 73, Salangissa 47, Ibestadissa 62, Sandissa, Trondenäsissä ja Kvedfjordissa 14; yhteensä 675 henkeä. V. 1855 oli Tromssasta alaspäin ainoastaan 248 suomalaista (Suomi, 1870), ja suomalaisten lukumäärä täällä päin näyttää siis olevan kasvamaan päin. V. 1875 oli sitäpaitsi sekarotuisia vastaluetetuissa pitäjissä 1,431.