— No, mitä?
— Kanne on aivan aiheeton.
Ja Teemu selitti juurta jaksaen, miten hän oli mökin rakentanut, minkälainen heillä oli isännän kanssa sopimus, ja miten hän, koska sopimus ei ole sitä edellyttänyt, ei ole suostunut maksamaan sitä vuokraa, mitä isäntä nyt vaatii.
— Ja mitä metsänhaaskaukseen tulee, niin siihen minä en ole syyllinen. Polttopuiksi olen lahoja pökkelöitä kerännyt, ja siihen minulla sopimuksen mukaan on ollut oikeus.
— Pyytäisin, että vastaajalta kysyttäisiin: Kuka petäjiä on kaatanut ja kolonut? Kieltääkö vastaaja senkin, keskeyttää nimismies. Onko siihenkin lupa ja sopimus ollut?
Ja tuomari kysyy.
— Ei ole ollut sopimusta, ainoastaan suullinen lupa, myöntää Teemu. Nälissäni olen niitä kalunnut. Mutta siitä on jo niin kauan… Eikä isäntä niistä jälkeenpäin maksua ottanut, vaikka sitä tarjosin. Maksan mielelläni vieläkin, jos kelpaa. Sen teen ja täytän aina, mitä oikeudella ja kohtuudella vaaditaan.
Nimismies supisee jotakin tuomarin korvaan.
— Jaahah… jaahah… vastaa tämä. Vai hiukan höperö ja hermostunut. Ja jatkaa.
— Kutsutaanpa todistajat sisään. Ja kun todistajat saapuvat: