— Em… mi… mi… mi…
Nimismies rykäisee varsin kuuluvasti.
Hanssu säpsähtää. Hän huomaa, että hänelle se tuo vallesherra yskii… yskiipä hyvinkin. Niinhän se sanoi, että rykäsee, jos vikaan menee…
Jokohan se nyt jo sitten meni vituraan… Mites se taas käskikään sanomaan? Kas, kun en muista, vaikka äskön vielä ulkoa osasin… Ja kun vallesmanni katsoo häntä tiukasti silmiin ja rykii, niin aivan ymmälle siinä Hanssu menee:
— Em… mi… mi… hän yrittää, tu… tu… tuota. Ky… kyllä… mi… minä… tu… tuota…
Tuomari raapaisee kärsimättömänä korvallistaan.
Mutta nimismies virkkaa:
— Herra puheenjohtaja. Pyytäisin, että todistajalle luettaisiin edellisen todistajan lausunto ja kysyttäisiin, yhtyykö hän siihen.
— Ni… niin, änkyttää Hanssu ja huokaisee helpoituksesta.
Ja nuori, kokematon tuomari tekee työtä käskettyä. Ja kun hän sitten kysyy: