Jaakko (vavisten). Mutta rehellisesti, veli, rehellisesti.
Wilhelmi. Arvattavasti! Oikeus ja kohtuus! Noh, ota nyt!
Jaakko. En — minä — en uskalla — ota sinä!
Wilhelmi. Älä tee verukkeita, ota joutuisaan!
Jaakko. Totisesti, minä en uskalla. Minä varmaan saan tuon onnettoman ristin. Ole hyvä, ota ensin!
Wilhelmi. Vai sekin vielä! (Puistelee kauan lakkia, ottaa lapun ja ojentaa lakin Jaakolle; kylmäkiskoisesti.) Ota!
Jaakko (tuskallisesti lähenee lakkia, vapisevana ja huokaillen ottaa lapun). Näin!
Wilhelmi (heittää lakin pöydälle). Nyt on kummallakin osansa.
(Kurottaa lappuaan.)
Jaakko (samoin). Niin, vaan minä vapisen kuin haavan lehti!