Wilhelmi. Auaistaan vaan viipymättä!
Jaakko. Minä en uskalla; aukaise sinä ensin!
Wilhelmi (äkäisesti). Miksikä minun aina pitää kaikki ensin tekemän? Ei nyt auta, avatkaamme molemmat samalla kertaa! Minä luen kolmeen asti. (Lukeissaan käypi verkalleen pöytää kohden; Jaakko puuta kohden.) Siis yksi!
Jaakko (läheten puuta). Yksi!
Wilhelmi (edelleen käyden). Kaksi!
Jaakko (samoin, vapisee). Kaksi!
Wilhelmi. Kolme! (aukaisee).
Jaakko (on au'aissut lappunsa ja huomannut ristin). Voi, nyt tuho tuli!
Wilhelmi. Hei, hurrah! Nyt iloitaan!
Jaakko (vaipuen tuolille). Voi kovaa onnea, voi onnettomuutta!