Gertrud. Elä ole noin kaino! Katso suoraan; kyllä hän sitten on ystävällisempi. (Jaakolle lähtiessään.) Minä jätän teidät nyt kahden kesken. Wilhelmi tulkoon kanssani. Aja nyt hyvin asiasi. —
Jaakko. Ei, Wilhelmi jääköön tänne; yksinäni en saa mitään toimeen.
(Katselee pelolla Loviisaa.)
Gertrud. Niinkuin tahdot. (Menee Loviisan luo, joka on istunut pöydän ääreen.) Huomaatko kuinka leppeästi hän sinua katselee? Kun hän sinua puhuttelee, niin ole sinäkin puoleltasi lempeä ja hempeä hänelle; ymmärrätkö? (Menee taas Jaakon luo.) Noh, Jaakko, eteenpäin, rohkase sydämmes! Tuommoiseltako kosiomies näyttää? Jos vaan minä olisin mies, en minä noin kuhnustelisi; tuulessa ja tuiskussa minä tytöt veisin. Sinä jänisjalka!
(Menee kehoittaen ja uhkaellen huoneesen.)
Kuudes kohtaus.
Wilhelmi ja Jaakko (oikealla). Loviisa (vasemmalla,
lukupöydän ääressä).
Jaakko (varustelee itseään, panee nuttunsa nappiin). Tässä siis nyt ollaan!
(Katselee pelolla toiselle puolelle.)
Wilhelmi. Ja tyttönen on myös tässä.