Joni: Niin, minä nyt en varmaan muista oliko se Kalifornia vai Kapernaumi. Mutta oli mikä oli, se nyt ei enää kuulu rätinkiin. Kun nytkin ennen lähtöäni kuljin huvikseni siellä useassa paikassa niin eihän niiden kaikkien nimiä enään niin tarkoin muista.
Taavetti: No, ei vain muistakaan! Mutta kuluupas siinä kai paljon rahaakin kun niin joka paikan kulkee? Vaikka kylläpä sitä taitaa olla vielä jälelläkin tuolla kapusäkissä, ha, ha, ha!
Joni: Pankissa ne pidetään rahat, eikä kapusäkissä!
Martta: Pankissapa tietenkin! — Mutta tosiaankin! Pitääpä tässä lähteä laittamaan illallista, että saa Arviitikin. — Nälkähän sitä jo tällaisella matkalla on ennättänyt tulla.
(Menee).
Sakari: Mene, mene! Olisi pitänyt jo äsken mennä.
Joni: Ei tässä nyt niin kiirettä. Vaikka kyllähän sitä jo vähän hiukaseekin. Mutta otanpa tuosta vielä pikku pienen, tuohon reumatismiin…
(Ryyppää).
Laitolan emäntä: Mutta täytyypä minun jo lähteä asettamaan lapsia levolle, ne kun ovat niin ilta-unisia. — — No, hyvästi nyt Arviiti, ja käy meidänkin talossa. — Hyvästi!
Taava: Mutta minäpä lähden myös samaan matkaan!