Sakari: Olet kai sinä hänet nähnyt ennen Amerikaan lähtöäsi. Sehän oli se Mutkaojan Taavetti tästä samasta kylästä. Etkös sitä enään muista?
Joni: Joo, joo, kylläpä sen nyt jo muistankin, kun muistuttelen. He he he.
Eero (Leikillisesti): No, vieläkö Arviiti muistaa entistä morsiantaan, vai onko Amerikassa tullut uusia katsotuksi?
Joni: Uusiako? Onhan niitä siellä. Nytkin kun Hankookin asemalta läksin niin oli niitä minua saattamassa niin paljon, että niiden itkusta paisui sellainen järvi, että uimalla täytyi minunkin junaan nousta. Vaan olen minä sitäpaitsi muistanut entistäkin.
Haaralan isäntä: Onhan sitä jo siinä joukossa vara valitakin!
Eero: No sen luulisi, ha, ha, ha!
Sakari: Oikein kun tunnustan mielipiteeni, niin olisinpa suonut, että olisit siihen Kuuselan Marttaan totisemmasti pikiintynyt. Martta on sellainen tyttö, että niitä ei vain löydykään joka katajapensaan takaa.
Eero: No, se kyllä on tosi!
Joni: Martan minä tietysti otankin. (Itseks.) Mutta toisella kerralla!
Sakari (Hyvillään): Oikein on poikani, että niin päätit! Ja panekin päätöksesi täytäntöön heti.