Joni: Hetikö? Eiköhän sentään jätetä vielä tältä illalta? Kerkiihän sitä. — Ka, vielähän sitä tuolla pullon pohjalla kannun verran hilkkasee. (Kaataa pari kertaa pikariin ja ryyppää. Itseks.) Millähän tekosyyllä tästä pääsisi tiehensä näiden kollojen keskeltä? Täytyy tässä miettiä keino.
Sakari (Nousee): Mutta pitääpä minun käydä katsomassa, joko siellä on naiset saaneet illallista valmiiksi.
Haaralan isäntä: Eiköhän mekin, Eero, lähdetä jo tästä kotia kohden?
Eero: Niinpä vain. Kylläpä sitä on jo oltu täälläkin. No hyvästi nyt ja kiitoksia paljon.
(Hyvästelevät Sakaria ja Jonia, kehoittaen heitä käymään
luonansa. Menevät. Sakari samoin toisesta ovesta).
Joni (Yksin): Kas niin! Nythän tästä pulasta vihdoinkin pääsee selville. Ei siis muuta kuin palttoo ylle ja kapsäkki käteen ja sitten hiljaa matkalle. (Tarttuu pulloon josta juo viinan suuhunsa) Mistä helkkarista se yksi kollo tiesi arvailla, että tässä minun kapusäkissäni rahoja on! Niitä onkin hyvä joukko, otinhan koko kassan mukaani, kun kaupungissa onnistuin luikerrella erään arpajaistoimikunnan kassan hoitajaksi. Kunhan vaan ehtisin rahoineni päästä niille main, mistä pian Amerikaan pääsee… Ha, ha, ha! Vastahan minä, hyvät ystävät olen menossa Amerikaan enkä tulossa sieltä, niinkuin te luulette!
(On puhuessaan valmistautunut lähtemään).
Liisa (Tulee): Ohoin! tuota… jos… jos Arv… tuota nuori isäntä lähtisi…
(Jää hämillään vaiti).
Joni: (Itseks.) Pentelekö sinun nyt tähän lennätti! (Ääneen) Mihin lähtisi? Mitä nyt?