Liisa: Syömään teitä käskettiin!
(Poistuu nopeasti).
Joni (Huutaa jälkeen): Minä tulen heti! — Nyt hiiden hamppua taipaleelle, ennenkuin tulevat toisen kerran käskemään. (Ottaa kapsäkkinsä) Kyllähän nyt olisi ruokakin maittanut, Vaan täytyy kiristää suolivyötään, kunnes pääsee rauhaisempiin paikkoihin. (Menee ovea kohti, kääntyy vielä ja kumartelee joka suunnalle) Hyvästi nyt isät ja äidit ja kiitoksia paljon kahvista ja varsinkin viinasta, joka nyt parast'aikaa päässäni kihisee ja kohisee!
(Yrittää kiireesti ulos mutta paukahtaa pahki Arviitiin joka poliisin seuraamana tulee sisälle).
Arvid: (Muodoltaan Jonin näköinen, vaan muutoin toisellaisessa puvussa): Jahaa! Herra on, näemmä, aikeissa jatkaa matkaansa!… Meidän täytyy kuitenkin pyytää, että istutte vielä hetkiseksi kuulemaan mitä meillä on teille sanomista.
Joni (Hyvin hätäytyneenä koettaa päästä ulos): Mi-mi-mitä te minusta… minulleko te… Soo! Antakaa matkustavaisten kulkea rauhassa!…
Poliisi (Karkeasti): Elä luule. Pysy vaan sisällä.
(Työntää Jonia edellään).
Arvid: Herra "matkustavainen" kai muistaa, että olimme pari päivää takaperin yötä samassa kievarissa, muutamassa kylässä tuolla lähempänä kaupunkia?
Joni (Koettaa tekeytyä ankaraksi): No mitäs sitten? Eikö minulla ole oikeus olla yötä missä haluan? Hah!