Arvid: Sitä en tahdo väittää. — Silloin illalla tulitte te mainittuun kievariin juovuksissa ja maata mentyä kuulin teidän sopertelevan jotain rahoista, joiden kanssa te tuumitte haluavanne päästä salaa pois näiltä mailta. Teidän mentyänne tuli sitten päivällä sinne poliiseja, jotka tiedustelivat onko teidän tapaistanne miestä näkynyt liikkeellä. Luulivat ensin minua siksi, jota hakivat, mutta kun siitä selviydyttiin ja merkeistä päättäen olitte lähteneet tänne päin, lähti tämä poliisi matkatoverikseni ja nyt olemme täällä.
Poliisi (Jonille): Asia on niin, kuin tämä herra sanoo. Ja nyt te saatte kunnian seurata minua takaisin kaupunkiin!
Arvid: Mutta missä ihmeessä talosta väki on, kun ei ketään näy? Lienevätkö jo mennet maata? (Katsoo kelloaan) Vaan eihän nyt vielä niin myöhänen ole.
Poliisi (Ottaa esille käsiraudat): Lienee parasta varmuuden vuoksi kytkeä teitä vähän. Saattaisi ehkä muuten päähänne juolahtaa tehdä pakoyrityksiä.
(Lähestyy uhkaavana Jonia).
Joni (Joka tämän keskustelun aikana on ollut hyvin pelästyneenä ja hätäytyneenä, hyökkää nyt äkkiä ylös, sieppaa kapsäkkinsä ja juoksee ulos, työntäen mennessään syrjään Poliisin ja Arvidin): Menkää hornattiin ja antakaa minun mennä, mihin tahdon!
Poliisi (Hyökkää perään): Katsos lempoa kun on vikkelä!
Arvid (Rientää katsomaan ikkunasta): Sepä on kyytiä, kun pitkin kujaa juoksevat että rapa roiskuu ympäriinsä! Kylläpä siinä poliisin tuppi heiluu! Jo, jo sai kiinni! Ja nyt ne tappelevat… mutta ompa poliisi vahva mies… No nythän se on kytkettynä.
(Sakari ja Martta ovat Arvidin puhellessa tulleet sisään).
Sakari: Mitä elämää täällä on pidetty?