(Menee).
Joni (Riisuu epäröiden palttoonsa, jonka Martta ottaa häneltä. Itseks.) Mitähän tämä oikeastaan merkinnee? Ja mihin mylläkkään lienenkään nyt joutunut? — Hm! Enpä oikein käsitä. Mutta täytynee tässä kai jonkun aikaa olla olevinaan "Arviitina", kunnes pääsevät järkiinsä. (Ääneen) Niin! Koska te nyt kaikki olette minua niin sydämellisesti tervehtineet, niin on nyt siis minun vuoroni lausua teille itse kullekin kohdastansa sylin täydeltä terveisiä sieltä Amerikasta, josta nyt, kuulema tulen! — Istukaa, istukaa vaan, hyvät ystävät! — Ohhoo! (Istuu) No, miten täällä on jaksettu?
Sakari ja Martta (Ynnä jotkut muut, yhteen ääneen): Hyvinhän täällä on voitu siksikin, hyvin!
Joni (Sytyttää paperossin): Jaha, hm! No, hyväpä se. Mainiosti voin minäkin, se tahtoo sanoa: minä muuten voin hyvin, mutta olen vähän väsynyt matkalla… te ymmärrätte!
Martta: Ka, tietäähän sen! Tahtoisitko sinä panna levähtämään?
Joni: Ei, ei! Ajattelin vaan, että jos isännällä… tuota… isällä olisi vähän niinkuin "vahvistusta" että… te ymmärrätte?
Sakari: Ka, no joo! Kyllähän sitä siksi!
(Poistuu).
Martta (Käy istumaan Jonin viereen): Eipä ole tainnut koti-ikäväkään haitata, kun olet vaan niin harvoin kirjoittanutkin!
(Joni yrittää vastaamaan mutta samassa tulee Liisa kantaen
kahvia, ja Sakari pullo ja pikareita kädessä).