Tunti kuluu, tunti kuolemanvalmiudessa. Vähitellen alkaa tajunta palata. Kylmäverisemmin tarkastelevat miehet, minne granaatit lyövät maahan huomaten pian ilokseen, että suurin osa räjähtää noin 40 tai 50 metrin päässä etuvarustuksesta, jossa miehet ovat.
Siellä murtuvat puut, ja ilma on sakea savusta.
Saksalainen tykistö vastaa jo. Syntyy ihmeellisen turvallinen tunne, kun omat tykit yhtyvät pauhinaan ja meikäläiset granaatit vinkuen kiitävät ilman halki vihollisen asemille.
Äkkiä myrsky tyyntyy. Vain saksalaiset jatkavat harvalleen ampumista.
Siellä täällä nousee miestä pystyyn.
— Joko se nyt hellitti?
— Varokaa, voi alkaa uudelleen.
Vihollinen ei kuitenkaan enää häiritse rauhaa.
— Oli siinä rymäkkä!
Kaikki kasvot ovat vakavina. Jääkärit ovat saaneet ennen arvaamattoman kokemuksen. Hermot ovat vielä kauan äärimmilleen jännittyneinä.