— Pitkä matka.
— Ja tässä pakkasessa! valittelen.
— No niin kauan kun saa vaunussa matkustaa, vastaa hän leveästi, ei pakkanen haittaa.
Virkamies lähtee vaunusta.
— Mitähän se meidän kanssa rupesi puheisiin, kyselee toverini rauhaton ilme kasvoillaan.
— Tavallista lörpötystä!
Juna kiitää nopeasti, veturi sähisee, savu ja kipinät lehahtavat pimeään metsään. Sinne jälelle jäävät Loimaat, Mellilät, Humppilat, Toijalat.
Iltamyöhään saavumme Tampereelle. Juna pohjoiseen lähtee vasta 2 tunnin kuluttua. Menemme kaupungille kävelemään.
Tampere on pukeutunut viehättävään talvipukuun. Katuelämä on vilkas, puistot talvihuurteessa. Kahvilat, ravintolat, elävät kuvat täynnä väkeä, Kuulemme ihmisten puhuvan suurista varustustöistä, juoksuhautojen kaivamisesta Tampereen lähistöllä, jopa itse sen kuuluisissa puistoissakin.
— Kaivakoot nyt juoksuhautansa Pietariin asti, sinne heille juoksu tulee kumminkin, toverini kiivailee.