Ensi seikkailu on päättynyt. Tällä kerralla oli matka helppo, mutta monille on rajan yli kulku käynyt paljon raskaammaksi. Myöhemmin miehet saivat hiihtää Merenkurkun yli jäätävässä pakkasessa tai taas keväällä puolisulassa. Jotkut uupuivat matkalle ja paleltuivat. Olipa pari miestä tullut rasituksista mielipuoleksi. Jo alussaan Suomen vapausliike vaati uhreja, mutta uusia miehiä tuli yhä vaaroista välittämättä ja kaikki he hehkuivat intoa ja toimintahalua. Koko pohjolassa oli noina aikoina vilkas liike.
Haaparannalla tapaamme ensi kerran Saksassa olleita nuorukaisia, jotka oli komennettu pitämään huolta uusien tulokasten kuljetuksesta Ruotsin läpi. Siinä kysellään ja kuulustellaan elämää leirillä, Saksan voitonmahdollisuuksista ja tehdään suunnitelmia tulevaisuutta varten.
Matka Ruotsin halki kestää pari vuorokautta. Pohjois-Ruotsin metsät ja vaarat vilahtavat ohi, keski-Ruotsin jokilaaksot ja vihdoin itä-osan laajat pellot ja puistorikkaat kaupungit ja kylät. Malmössä matkue taas saa levätä ja vaihtaa rahansa Saksan markkoihin.
Junassa tarjoutuu usein tilaisuus keskusteluun ruotsalaisen siviiliväestön kanssa. Luonnollisestikin puhutaan maailmansodasta. Yleinen mielipide maassa on selvästi Saksan puolella, jonka voittoja kansa ihailee. Rautateillä, kaduilla, kaikkialla näkyy sotilaita, siellä täällä vanhaa maanpuolustusväkeä leveälierisine sinilakkeineen.
Eräs tapaus Ruotsin matkalta on erikoisesti painunut mieleeni. Yleensä suomalaiset matkustavat eri seurana ja koettavat välttää huomiota, mutta kerran kun vaunuosastossa on vain eräs vakava harmaatukkainen, vanha herra, ei musikanttimme enää jaksa hillitä soittohaluaan, vaan tarttuu viuluunsa ja virittää kauniin suomalaisen kansanlaulun toisensa perästä. Vaunussa olijat kuuntelevat hartaasti. Kun soittaja lopetettuaan laskee viulunsa kädestään, astuu vanha herra hänen luokseen ja puhuu kyynel silmässä:
— Kiitos suomalaisista kansanlauluistanne. Tiedän mihin olette matkalla ja tunnen useita tovereitanne, jotka jo ovat määräpaikassaan. Toivon sydämestäni että Suomi jo ensi kesänä on yhtä vapaa maa kuin Ruotsikin!
* * * * *
Sassnitz. Saksan ranta! Tullimiehet astuvat lautalle ja tuolla sillankorvassa seisoo ihka elävänä saksalainen sotilas, kuuluisa kypärä päässään, kivääri olallaan. Hän on vanha maanvartiomies, mutta reippaan ja tuoreen näköinen.
Pieni suomalaisjoukko astuu silmää räpäyttämättä vihollismaalle — josta pitkiksi ajoiksi oli tuleva meille uskollinen liittolainen, rehellinen ystävä, joka turvasi meidät tovereinemme venäläisten kostolta ja jonka avulla meille kerran oli aukeava tie kotimaahamme takaisin. Kohtalomme oli yhdistetty jalon, mainion Saksan kansan kohtaloihin.
Saattaa heti nähdä merkkejä sodan vakavuudesta. Asematalon seinillä riippuvat julistukset muistuttavat kansalaisille ajan aiheuttamia erikoisia velvollisuuksia.