— Sinä puhut unelmia. Mitä Saksalla olisi tekemistä kaukaisessa pohjolassa? Ei Saksa, mutta ehkä vallankumous.
— Joko Saksa taikka vallankumous. Joka tapauksessa nyt on Suomen saavutettava vapautensa, nyt jos milloinkaan. Jos me nyt myöhästymme, ei Suomen vapaudesta tulevaisuudessa ole mitään toiveita pitkiin aikoihin. Nyt on meidän aikamme tullut.
— Mitä! Sinä puhut aivan kuin sinulla olisi jotain — jotain aavistusta jostakin?
— Tiedän, että suomalaisia nuorukaisia kaikista kansankerroksista, eri puolueihin lukeutuvia, on salaa, lukemattomia vaaroja uhmaten kulkenut rajan yli, ja että he ovat liittyneet Saksan turvissa suomalaiseksi sotilasjoukoksi, jonka päämääränä on taistellen vapauttaa Suomen kansa venäläisestä ikeestä.
— Hyvä Jumala! Se — — sehän on — — — eikö se ole — — niinkuin Anjalan liitto — — onko siihen oikeutta, eikö silloin rikota uskollisuudenvalaa lailliselle hallitsijalle?
— Mitä on sanottava hallitsijasta, joka rikkoo kansalle antamansa keisarisanan ja isiensä hallitsijavakuutukset?
— Sekin on väärin. Lain pyhyyttä ei saa loukata, vaikka se toiselta puolelta rikottaisiinkin. Meidän oikeustaistelumme ja tulevaisuutemme perustuu juuri lain pyhänä pitämiseen. Me vaadimme sen tunnustamista myöskin Venäjän hallitukselta.
— Puhut jyrkästi. Sanasi ovat syvästi koskeneet minuun, mutta jos sinulla on aikaa, koetan selittää oman vakaumukseni tässä kysymyksessä.
— Puhu, tahdon toverillisella arvonannolla kuunnella mielipiteitäsi tästä suuresta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä.
— Onko Saksaan menneillä nuorukaisilla ollut oikeutta ryhtyä kauas tähtäävään yritykseensä? On selvää, että yritystä, jos se epäonnistuu, pidetään lapsekkaana, nuorukaisten innostuspuuskana ja arvostellaan ankarasti, mutta sittenkin se on kouraantuntuva ilmaus sorretun kansan vapaudenhalusta, on vapaustaistelua. Eivätkö italialaiset, puolalaiset, unkarilaiset muka ole olleet oikeutettuja vapaustaisteluihinsa? Yleisessä mielipiteessä tämäkin yritys joka tapauksessa vie askeleen eteenpäin Suomen vapauden aatetta.