— Miten erilainen onkaan Suomen asema ja suhde "emämaahan" verrattuna muihin kansallisuuksiin, joiden vapausliikkeitä me innostuksella seuraamme, esim. slesvigiläisiin, elsassilaisiin, irlantilaisiin. Jokainen sivistynyt suomalainen tietää, että niinä ikimuistoisina hetkinä, jolloin maamme liitettiin 1808—09 vuosien onnettoman sodan jälkeen Venäjään, sitä ei tehty venäläiseksi maakunnaksi, vaan keisari Aleksanteri I jalosti sanoi korottavansa Suomen kansakuntien joukkoon ja vahvisti maan sisäisen itsehallinnon. Suomen säädyt tekivät uskollisuudenvalan keisarille ja tämä sekä omastaan että jälkeläistensä puolesta ikuisiksi ajoiksi vahvisti maan uskonnon ja perustuslait.
— Keisari Nikolai II aikana tämä Suomen säätyjen ja keisarin tekemä sopimus haikailematta, säännöllisesti ja periaatteellisesti on rikottu, ainoastaan vedoten raakaan väkevämmän oikeuteen, joka nujertaa heikomman ja ottaa häneltä, mitä ikänä haluaa. Nikolai II:n itse juhlallisesti vahvistama keisarivala on rikottu Suomen kansan ja sen edustajien pyynnöistä, rukouksista huolimatta.
— Venäjän hallitsija ja Suomen suuriruhtinas on ne rikkonut.
— Mitä on suomalaisten tehtävä? Heidän tehtävänään on vaatia oikeutensa tunnustetuiksi uudelleen ja koettaa järjestää Suomen ja Venäjän välit sellaiselle kannalle, ettei raaka väkivalta minä hetkenä tahansa voi niitä uudelleen rikkoa. Suomen kansa yksinään ei jaksa pakottaa Venäjän hallitusta pitämään pyhinä epäämättömiä oikeuksiamme, mutta, koska sopimukset Venäjän taholta ovat rikotut, ovat nuoret suomalaiset päättäneet kääntyä hakemaan apua mahtavalta, rehelliseltä ja kunniantuntoiselta Saksan valtiolta ja siihen toimenpiteeseen heillä on nyt sekä moraalinen että puustavillinenkin oikeus juuri katsoen Suomen erikoisasemaan ja Venäjän hallituksen tekemiin rikoksiin perustuslakejamme vastaan.
— Sillä mihin Venäjä vetoaa sortotoimissaan? Ei suinkaan perustuslakeihin ja sopimuksiin tai todisteluihin tekojensa oikeudesta, vaan pääasiassa miekkaan ja pistimiin. Kun meidän vetoamisemme lakiin ei auta, asetamme lopuksi venäläisten voimakeinoille, miekalle ja pistimille vastapainoksi vielä lujemman miekan ja terävämmät pistimet.
— Voiko Suomea sitten uhata uudet vaarat sen johdosta, että suomalaisia nuorukaisia taistelee Venäjän vihollisten riveissä? Jos nykyinen Venäjän hallitus voittaa, olemme joka tapauksessa menettäneet kaiken, Venäjän hallitus on järkähtämättömästi päämääräkseen pannut Suomen erikoisaseman kukistamisen eikä asiaa yhtään lievennä esim. se seikka, että paljon suomalaisia on vapaaehtoisesti astunut Venäjän armeijaan. Mutta Saksaan kokoontuva vapaajoukkomme voi ehkä hyödyttääkin isänmaatamme. Huomattuaan Suomessa vallitsevan mielialan venäläiset eivät uskalla ottaa suomalaisia nuorukaisia oman armeijansa särkyvien rivien täytteeksi. Jos tuo joukko voi pelastaa Suomen muut nuorukaiset tästä mahdollisesta onnettomuudesta, on se jo saanut suuria aikaan.
Kuljimme kauan ääneti. Monet mietteet risteilivät aivoissamme.
— Jokainen tehköön vakaumuksensa mukaan, toverini lausui hyvästellessään.
— Jos mitä tapahtuu, toivon, että ymmärrät minuakin.
— Ole vakuutettu siitä.