Granaatti lähenee, lähenee. Joka mies luulee sen tulevan juuri omaan niskaansa.
— — — uu — — pang — fiu — shin!
Ensimäinen tulikoetus suomalaisille.
Ryssät ampuvat noin 40 granaattia. Pian oppii äänestä päättämään niiden suunnan. Ihmettelemme, miksei saksalainen tykistö vastaa. Kuulimme sitten, että saksalainen tykistö tavallisesti ampuu kaksinkertaisen määrän granaatteja vastaukseksi, mikä illempana tapahtuikin.
— No siinä se nyt tuli sota!
— Ja kovalla rymyllä!
Meikäläiset ovat aluksi perin tottumattomia sotahommiin. Granaatin vaikutuksesta heillä ei vielä ole aavistustakaan. Aluksi pitää joka mies häpeänä heittäytyä maahan tuon oudon äänen kuuluessa, kunnes yliluutnantti selittää, että siinä ei ollenkaan ilmene pelkuruutta, vaan päinvastoin se on järkevää, ja sotilaan on nykysodassa ennen kaikkea käytettävä järkeään ja toimittava viisaasti.
Samassa vonkuu jälleen ilmassa. Pommisuojan ovelta katselee yliluutnantti muiden mukana uteliaana, mihin "kapsekki" putoaa. He näkevät klassillisen näyn. Tuolla kaivolla seisoo leveänaamainen savolaispoika, pumppuaa, pumppuaa, kallistaa naamansa päin taivasta kuunnellen, ja virkkaa suu mehevässä naurunvirnistyksessä:
— Taas männöö!
* * * * *