Käsigranaatti jymähtää koleasti kaukana Missen rannalla.
— Jaa, jollei niille nyt lähetetä apuväkeä, niin minä lähden, tuumii eräs pohjalainen, ja hänen silmänsä välähtävät julmasti.
— Joutavia! Ei sitä nyt joka patrulliköhäkkään koko komppaniaa lähetetä. Antaa niiden rauhassa mekastaa. Kylläpähän tulevat pois, kun löyly käy liian kuumaksi.
— Olisivatkohan siellä nyt Suomen pojat rytäkässä ryssän kanssa? Puhuja on innoissaan, seisoo hajareisin, kädet housuntaskuissa, ja joka sanalla hän vetäsee housuja ylemmäksi. Se on tuo omituinen tapa, millä tukkimiehet ilmaisevat mielenkiintoaan.
Vähitellen hiljenee pauke, laantuu ja lakkaa kokonaan.
Hetken perästä palaa patrulli takaisin. Pojat ovat punakkoina hiestä.
Nyt riittää juttuja.
— Ainakin neljä ryssää me ammuimme.
— Missä te ryssiä? Joitakin pölkkyjä näitte suolla ja nostitte sen vietävän menon ja metelin.
— Me pölkkyjä, pölkkyjä, vaikka koko suolla ei ole yhtä ainokaista pölkkyä. Puhuja oli hyökätä epäilijän kimppuun.
— Mutta neljää ryssää ette ampuneet!