14/6. — Vahtimiehistö saapuu tupaan, kolistelee kiväärinperillä ovenpieliä ja kukin kömpii vuoteelleen nukkuvien yli ne töykeästi herättäen.
— Mitä te siellä taas aamuyöstä ammuskelitte?
— Lämpimiksemme.
— Soitettiin ryssille masiinakiväärillä kahvimusiikkia.
— Kahvi on tuotu, joka mies juomaan! kuuluu ääni ulkoa ja pöydällä kuusen juurella höyryää jo kahviastioita. Sokeria ei ole, kermasta puhumattakaan. Kahvikin on perin vähän kahvin makuista.
— Nyt juodaan kahvia ilman sokeria, ilman kermaa ja ilman kahvia.
— Plits, plits räiskähtää kiväärinkuula kuusen kylkeen.
— Ryssä ryppyilee!
Toisen joukkueen kämpissä alkaa liike. Miehet astuvat ulkosalle, tarttuvat mikä mihinkin työkaluun alkaen hääräillä oikein olan takaa. Mikähän työinto niille tuli, ihmetellään. Mutta pian saapuu joukkueenjohtaja meillekin ilmoittamaan, että majuri on tarkastusmatkalla ja kulkee varustustemme kautta. Majojen edustat ovat puhdistettavat, rintavarustuksilla ei saa näkyä paperossin pätkiä eikä patruunanhylsyjä. Meidänkin täytyy näyttää majurille, että ahkeruus on ilomme.
Yksi tarttuu luutaan, toinen haravaan, kolmas alkaa koko hartiain väellä hakata jyskyttää halkoja. Pari miestä, itsekkäimmät joukosta — puhdistavat saappaitaan. Majuria ei kuulu. Ei se mies koskaan tule silloin kun häntä odotetaan, mutta kun vähimmin saattaa aavistaakaan, silloin hän seisoo selän takana tehden kysymyksiään, jolloin hämmästynyt mies käännähtää, kavahtaa perusasentoon änkyttäen jotain vastauksen tapaista, mistä ei itsekään saa selvää.