Päivällä alkaa jälleen jyskyä. Ryssät näyttävät olevan pahalla tuulella.
— Riikalainen tulee, varokaa!
Toisen komppanian vallin luona pöllähtää musta savu- ja mutapilvi korkealle yli kuusten latvojen. Pojat säpsähtävät. Toinen granaatti räjähtää jo paljon lähempänä. Paukaus oli luja, tuollaisia ei vielä ole ennen kuultukaan.
— Kaikki hautoihin! kuuluu komennus.
Jälleen käy ilmassa jyleä vonkuna, on kuin pilvet vavahtelisivat. Räjähdys; korkea kuusi tempautuu juurineen maasta, kohoaa ilmaan, pirstoutuu ja syöksyy mätkähtäen maahan. Ne ovat Riian terveisiä, joita saksalaiset nimittävät "kapsekeiksi".
— Ryssät luultavasti jo tietävät meikäläisten rintamalla olon, arvellaan.
— Muistuttavat eksyneitä alamaisiaan!
— Esivallan miekka se nyt iskee ja jylisee.
Saksalainen tykistötähystäjä kehoittaa miehiä menemään pommisuojiin, mutta ryssällä ei näy olevan varaa noin jyleihin granaatteihin, koska vain viisi jaksavat ampua. Iltapäivällä vallitsee meillä rauha, mutta saksalaisten granaatit pöllyttävät tuntikaupalla venäläisten asemia. "Vergeltungsfeuer" (kostotuli).
Sen kestäessä saapuu lähetti ensi komppaniasta ilmoittamaan, että Hyytinen on kaatunut. Sirpale repäisi koko olan pois. Kaksi muuta miestä oli seisonut paljon lähempänä granaatin räjähdyspaikkaa, mutta nopeasti heittäytynyt maahan ja pelastunut. Hyytinen jäi hölmistyneenä seisomaan asettaen käden silmilleen.