JOKIKYLÄN POJAT
Kirj.
Aarne Mustasalo [Heikki Nurmio]
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1923.
SISÄLLYS:
Salaperäinen vihellys.
Sotanäyttämö.
Intiaanikiljahdus.
Löytöretkeilijöinä.
Voittajan paluu.
Kalliomäen keinulla.
Veneen haku.
Jokikylän poikien tulenteko.
Tulipalo.
Klemolan Reino — runoilija.
Kirkkomatka.
Kun Antin mökiltä kuului kimotus.
Mitä Ruotsin vanha laki sanoi?
Jokikylän palokunta.
Rauha maassa.
Väljemmille vesille.
SALAPERÄINEN VIHELLYS.
Kun hevosella matkustaa Varsinais-Suomea pitkin Turusta valtamaantietä pohjoista kohti, näkee matkallaan tuon tuostakin vehmaan jokilaakson laajoine viljelysmaineen, herraskartanoineen ja vauraine talonpoikaistaloineen. Syvässä uomassaan kiemurtelee joki vihreiden vainioiden halki. Se sukeltautuu esille peltojen takaa sinisestä metsänreunasta. Sen poukamat ja suvannot kimaltelevat kuin pienet peräkkäiset lammet niin pitkälle kuin silmä kantaa. Molemmilta suunniltaan lisävoimia imien se vihdoin uppoaa lännessä tai lounaassa kohoavien metsien siimekseen matkallaan merta kohti.
Siinä, missä kaupungista tuleva valtamaantie leveänä puusiltana kulkee erään tuollaisen syväuomaisen joen yli, kohoaa joen pohjoistörmällä ja sen jatkona olevalla rinteellä laaja Jokikylä useine taloineen, torppineen ja mäkitupineen. Kylän editse jokirannan kanssa samansuuntaisesti kulkee kapeampi maantie rannikolle. Tuo etelään päin viettävälle rinteelle rakennettu kylä kohoaa suojattuna pohjoistuulilta rakennuksineen, peltoineen ja puutarhoineen herttaisena ja hymyilevänä suviauringon paisteessa. Kylän asukasten samoin kuin ohikulkijainkaan mielestä se ei suinkaan ole ikävimpiä paikkoja maan pinnalla ihmisten asuttavaksi. Kirjani kertoo tuon kylän kasvavien poikien puuhista eräänä aurinkoisena suvena pienen tarinasarjan.
* * * * *