— No mitä? hän kysyi ovenraosta.
— Sa-sa-savua! änkytti suutari.
— Vai savua, sanoi eukko tylysti ja paukautti oven kiinni. Hänellä ja suutarilla oli aamulla ollut pientä kinaa, minkä johdosta eukko oli päättänyt olla kolme vuorokautta puhumatta, ja hän oli siitä harvinainen eukko, että jos hän kerran päätti olla kolme vuorokautta puhumatta, hän piti päätöksensä. Ja tuon tuostakin hänellä oli tapana, pitääkseen Lumperin luontoa norjana, olla puhumatta kolme päivää. Sitä ei Lumperi koskaan kestänyt. Kolmantena päivänä hän aina nöyrtyi.
Lumperi huomasi nyt, että eukosta ei tänä päivänä saanut mitään järkevää irti, ja päätti toimia omintakeisesti.
— Sehän on kamalaa, hän huudahti, kun kakarat rupeavat laittamaan kuivalla ilmalla valkeaa jokirannalla ja polttavat ihmisten navetat ja asuinrakennuksetkin poroksi. Sus' siunatkoon, mikä savu sieltä nousee!
Suutari vetäisi puolikengät jalkaansa, tempaisi nahkahihnan käteensä ja astui pihalle. Siellä hän käänsi nenänsä myötätuuleen ja katseli lasiensa yli kuten akkakin. He katselivat molemmat lasiensa yli, ja se yhteinen ominaisuus heitä eniten harmitti toisissaan, varsinkin silloin, kun he molemmat sattuivat yht'aikaa muljauttamaan toisiaan.
— Ka, kah! Jokikylän pojan-lurjukset ja niin ylen taitamaton savu! hän pauhasi. Koko Kukola ja kirkonkylä ihan harmaana. Minäpäs heitä pamputan, jahka saan heidät käsiini! Jonkinlainen relijuuni tässä pitää aikaansaataman sentään!
Väärillä säärillään suutari kompuroi maantielle, meni Pasan perunamaan aidan viertä jokirantaan ja ilmestyi kuin ukkospilvi poikien selän taa.
Anssu pyllistyi parhaillaan tuppaamaan kauheata, märkää heinä- ja kaislasylillistä pesän suusta sisään ja toiset pojat olivat siinä polvillaan ja kyykyillään Anssun vieressä, tarkaten niin kiihkeästi pesän suuhun, etteivät laisinkaan huomanneet lähestyvää vaaraa. Suutarin mielestä tilanne oli suorastaan herkullinen. Neljä tiukalle käännettyä pyllyä oli hänellä edessään. Hän mietti vain:
— Läjäytänkö minä yhdellä kerralla kaikkia, vai ehtisinkö läjäyttää kaksi kertaa. Se olisi nasevampaa. Ensin kahta oikealla olevaa, sitten vasemmanpuoleisia. Mutta pysyvätkö nuo toiset kaksi paikoillaan, kun ensi kerran läimähtää. Jos minä taas läjäytän kaikkia yhdellä kertaa, saa kukin osansa, mutta iskun teho kussakin yksityistapauksessa on paljon laimeampi.