— Niin, kävin vain hakemassa hiivaa kauppiaalta, kun meillä leivotaan tänään.
— Yksinkö? kysyisivät pojat epäillen, mutta samalla kunnioittava ilme kasvoillaan.
— Yksin tietysti, hän vastaisi ja hymähtäisi.
— Eivätkö Kukolan pojat härnäilleet sinua?
Silloin Reino katselisi heitä pitkään ja sanoisi:
— Kukolan pojat! Eivät suinkaan ne uskalla minua härnätä. Silloin ne saisivat sellaisen selkäsaunan, että…
Reinon haaveilut loppuivat kesken, sillä hän huomasi tulevansa Kukolan
kohdalle. Hän oli kävellyt niin nopeasti, että oli aivan hengästynyt.
Samassa astui Kukolan portista kaksi poikaa maantielle. Ne olivat
Kukolan Antti ja Sairisten Jaska. Silminnähtävästi he olivat nähneet
Reinon menevän kirkonkylään ja olivat asettuneet väijyksiin.
He lähestyivät nyt naurunvirnistys naamassaan ja katselivat voitonriemuisina Reinoa, joka kalpeni ja seisahtui.
— Kas Klemolan mamman poikaa, he ilkkuivat ja alkoivat astella Reinon rinnalla.
— Kas Klemolan mamman poikaa! Oletkos saanut hiljan selkääsikään? ilkkui Sairisten Jaska antaen vastustajalleen tuuppauksen kylkeen.